kuluttaja

Teemaviikko 6/17, osa 1: Sopimusten kesto ja irtisanominen

Tällä kertaa teemaviikkomme aiheena on kuluttajan oikeudet. Suomessa kuluttajien oikeuksia turvaa kuluttajansuojalainsäädäntö sekä kuluttaja-asiamies. Aloitamme teemaviikon sopimuksilla.

Sopimukset voivat olla kestoltaan joko kertaluonteisia tai pitkäaikaisia. Hyvä esimerkki kertasopimuksesta on ruokakauppaostos, jossa molemmat osapuolet täyttävät velvoitteensa yhdellä kerralla. Pitkäaikaiset sopimukset puolestaan jaetaan toistaiseksi voimassa oleviin sekä määräaikaisiin sopimuksiin.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) mukaan toistaiseksi voimassa olevat sopimukset ovat voimassa niin kauan, kunnes jompi kumpi sopimuksen osapuolista irtisanoo sen. Toistaiseksi voimassa olevissa sopimuksissa on yleensä vaihteleva irtisanomisaika, mutta se saa olla korkeintaan 30 päivän tai yhden kuukauden mittainen. Toistaiseksi voimassa olevia sopimuksia ovat esimerkiksi lehtien kestotilaukset.

Määräaikaiset sopimukset päättyvät sovitun määräajan kuluttua loppuun. Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan määräaikaisten sopimusten ketjuttaminen on kiellettyä, eli sopimus ei saa jatkua uutena määräaikaisena sopimuksena automaattisesti. Määräaikainen sopimus voi kuitenkin jatkua toistaiseksi voimassa olevana, jos siitä on on ilmoitettu kuluttajalle selkeästi etukäteen. Esimerkiksi tietoyhteiskuntakaaren mukaan teleyritys ei saa jatkaa määräaikaista sopimusta uudella määräaikaisella sopimuksella ilman tilaajan kanssa tehtyä uutta kirjallista sopimusta.

Määräaikaista sopimusta ei voi irtisanoa kesken sopimuskauden, ellei sille ole erityistä syytä, jonka yritys voi KKV:n mukaan määritellä kohtuuden rajoissa itse. Jos kuluttaja irtisanoo määräaikaisen sopimuksen, on yrityksellä yleensä oikeus saada kohtuullinen korvaus haitasta, jonka irtisanominen aiheuttaa myyjälle. Kuitenkin, jos irtisanominen tapahtuu ns. sosiaalisen suoritusesteen perusteella (itsestä riippumaton syy, kuten sairaus tai työttömyys), voi yritys KKV:n mukaan periä vain sopimuksen päättymiseen asti kertyneet maksut.

Sopimus irtisanotaan irtisanomisilmoituksella, joka on hyvä tehdä myyjälle kirjallisesti. KKV:n mukaan yritys ei saa periä irtisanomisilmoituksesta maksua.

Paperilaskusta voi periä erillisen maksun (KKO 2016:49)

Korkein oikeus on antanut ratkaisun 2016:49 koskien matkapuhelinliittymän paperilaskusta perittävää maksua. Kuluttaja-asiamies oli vaatinut markkinaoikeudessa, että Elisa Oyj:tä sakon uhalla kielletään perimästä kuluttajaliittymän paperilaskusta erillistä maksua. Kuluttaja-asiamiehen mukaan sopimuksen peruselementtejä ei voitu tuotteistaa ja hinnoitella erikseen. Laskun toimittamisessa oli kyse juuri tästä, kun kuluttaja ei voinut muutoin maksaa laskua. Lasku tuli saada ilman erillistä maksua tällaisiin sopimuksiin tavanomaisella tavalla.

Elisa Oyj vastusti vaatimuksia ja esitti, että se tarjosi kuluttajille useita laskutustapoja. Sähköisesti toimitettavat laskut olivat maksuttomia kun taas paperilaskuista veloitettiin 1,90 euroa.

Markkinaoikeus kielsi ratkaisussaan Elisa Oyj:tä sakon uhalla käyttämästä 1,90 euroa tai sitä kalliimpaa maksullista paperilaskua kuluttajaliittymissään. Kieltoa ei voitu kuitenkaan asettaa koskemaan laskusta perittävää erillistä veloitusta sen määrästä riippumatta.

Sekä kuluttaja-asiamies että Elisa Oyj valittivat korkeimpaan oikeuteen.

KKO:n mukaan lähtökohtana on, että velkojen on myötävaikutettava maksun saamiseen toimittamalla velalliselle riittävät tiedot maksun suorittamiseksi. Laskun toimittaminen ilman veloitusta kuuluu lähtökohtaisesti tämän myötävaikutusvelvollisuuden piiriin. Maksun toimittamistapaa ei kuitenkaan ole yleisesti säännelty, vaan osapuolet voivat keskenään sopia laskutustavasta.

Tavallisesti palvelun kustannukset on sisällytetty tuotteen tai palvelun hintaan. Markkinaoikeuden tässä asiassa antaman ratkaisun jälkeen voimaan tulleen kuluttajansuojalain säännöksen mukaan kuluttajalta on pyydettävä suostumus lisämaksuihin, jotka eivät sisälly suoraan hyödykkeestä perittävään hintaan. Osapuolet voivat kuitenkin sopia laskutuksen hinnoittelusta muulla tavalla.

KKO:n mukaan matkapuhelinliittymien tai muiden välttämättöminä pidettävien palvelujen tuottajien on lähtökohtaisesti tarjottava laskutustapaa, joka ei edellytä internetin käyttöä. Muun laskutustavan ei silti tarvitse olla maksuton. Elisa Oyj on myös tarjonnut laskutustapana tekstiviestilaskun, joka on asiakkaille maksuton. Asiassa ei oltu myöskään väitetty, että 1,90 euron lisämaksu paperilaskusta olisi ylimitoitettu aiheutuviin kustannuksiin nähden. Lisämaksu ei ole johtanut siihen, että yhtiö olisi saanut ylimääräistä hyötyä tästä laskutustavasta.

Korkein oikeus katsoi, ettei 1,90 euron maksu paperilaskusta ole kohtuuton eikä kuluttaja-asiamiehen kieltovaatimukselle ole perusteita. KKO kumosi markkinaoikeuden ratkaisun ja hylkäsi kuluttaja-asiamiehen kieltovaatimuksen kokonaan.

Kuluttajaluottojen korkokatto ei ole vähentänyt yksityishenkilöiden velkaantumista

Vuonna 2013 säädettiin korkokatto alle 2000 euron kuluttajaluottoihin, joissa todellinen vuosikorko saa nykyään olla enintään 50 prosenttiyksikköä yli viitekoron. Muutoksen tarkoituksena oli hillitä pienten kuluttajaluottojen ja ns. pikavippien ottamista.

Lakimuutos johti siihen, että pieniä luottoja alettiin tarjoamaan mm. luottotileinä, jolta kuluttaja voi nostaa luottoa yhteensä 2000 euroa tai enemmän. Lukumääräisesti pienten luottojen ottaminen on vähentynyt, mutta luottomäärät ovat samalla nousseet. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tutkimuksen mukaan luottojen euromäärä on noussut lakimuutoksen jälkeen noin 427 euroon, kun se ennen lakimuutosta oli noin 276 euroa.

Mikäli luotto jää maksamatta, velkomusasia voi lopulta päätyä tuomioistuimen ratkaistavaksi. Vaikka luottoja otetaan lukumääräisesti nykyään vähemmän, velkomusasioiden käsittely saattaa kuitenkin kestää aiempaa pidempään tuomioistuimessa. Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2015:60 mukaan tuomioistuimen on nimittäin tarkastettava, onko kuluttajaluottoa koskevassa asiassa kyse sopimusehtodirektiivin mukaisesta vakiosopimusehdosta. Jos on, tuomioistuimen tulee arvioida ehdon kohtuuttomuus viran puolesta. Kuluttajan ei siis tarvitse erikseen vedota ehdon kohtuuttomuuteen.

Mainitussa tapauksessa luottosopimuksen luottokorko oli ilmaistu epäselvästi muun muassa ilmoittamalla vain kuukausikorko, kun todellista vuosikorkoa ei oltu mainittu lainkaan. Korkein oikeus katsoi, että kuluttajalle toimitetut lainaehdot eivät täyttäneet lain vähimmäisvaatimuksia. Luottosopimuksen todellinen vuosikorko oli 118,80 %. Korkeimman oikeuden mukaan luottosopimus oli kuluttajan kannalta epäselvä ja luottokorkoa koskeva ehto kohtuuton.

Perintäviikko 2, osa 3: Maksuhäiriöt

Jos saatavaa ei saada perittyä vapaaehtoisella perinnällä, saatava useimmiten siirretään oikeudelliseen perintään. Kun käräjäoikeus on antanut asiassa tuomionsa, velalliselle tulee asiassa maksuhäiriömerkintä luottotietoihin. Saatavan siirtäminen perintään ei siten aiheuta viellä maksuhäiriömerkintää.

Suomen Asiakastieto Oy:n mukaan kesäkuun lopussa oli 372 800 maksuhäiriöistä kuluttajaa. Määrä on kasvanut viime vuodesta 5 000 henkilöllä.

Hallituksen esitys: vertaislainat valvontaan, välittäjät rekisteröitävä

Hallituksen esityksessä (HE 77/2016) ehdotetaan rekisteröintivelvollisuutta vertaislainoja välittäville yhtiöille. Vertaislainalla tarkoitetaan elinkeinonharjoittajan kuluttajalle välittämää luottoa, jossa luotto saadaan muulta kuin ammattimaiselta luotonantajalta. Yleensä kyse on kahden yksityishenkilön välisestä luottosuhteesta. Vertaislainoja välittävän yhtiön on rekisteröidyttävä, ellei se muutoin kuulu jo esimerkiksi Finanssivalvonnan valvonnan piiriin. Ehdotus  vastaa kuluttajaluottoja myöntävien luontonantajayhtiöiden rekisteröitymisvelvollisuutta.

Muutoksen seurauksena kuluttajille myönnettävät vertaislainat rinnastettaisiin kuluttajaluottoihin. Vertaislainavälittäjän olisi siten huolehdittava, että luottosuhteessa noudatetaan kuluttajaluottoa koskevia säännöksiä. Näitä ovat esimerkiksi säännökset luottokelpoisuuden tarkastamisesta, luottoa koskevien ennakkotietojen antamisesta sekä velvollisuus huolehtia siitä, etteivät luotosta perittävät korot tai maksut ylitä kuluttajansuojalaissa säädettyä korkokattoa. Luotosta perittäviin maksuihin katsotaan myös vertaislainavälittäjän perimä palkkio.

Luvat myöntäisi ja lain noudattamista valvoisi Etelä-Suomen aluehallintovirasto.

Hallituksen esitys on tällä hetkellä (7.6.2016) talousvaliokunnan käsiteltävänä (linkki).