ajankohtaista

Teemaviikko 6/17, osa 3: Linja-automatkustajan oikeudet

EU on turvannut linja-automatkustajille tiettyjä oikeuksia silloin, kun bussimatka keskeytyy. Nämä oikeudet ovat Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin mukaan voimassa säännöllisessä reittiliikenteessä EU-alueella reitin ollessa vähintään 250 km. Matkustajan oikeuksia ei voida soveltaa tilausliikenteessä eikä Venäjän liikenteessä.

Jos bussimatka on kestoltaan yli kolme tuntia ja lähtö peruuntuu tai viivästyy yli 90 minuuttia, Trafin mukaan liikenteenharjoittajan on tarjottava matkustajille huolenpitoa maksutta. Huolenpidolla tarkoitetaan välipalaa, aterioita tai virvokkeita, joita liikenteenharjoittajan on tarjottava matkustajille kohtuullisessa suhteessa odotusaikaan nähden. Lisäksi matkustajille on tarvittaessa järjestettävä majoitus sekä kuljetus majoituspaikkaan.

Matkan peruuntuessa tai viivästyessä yli 2 tuntia voi matkustaja Euroopan komission mukaan valita kahdesta eri vaihtoehdosta: hän voi vaatia joko lipun hinnan palautusta ja maksutonta paluumatkaa linja-auton ensimmäiseen lähtöpaikkaan tai matkan uudelleenreititystä lopulliseen määräpaikkaan ilman lisäkustannuksia. Nämä oikeudet ovat Trafin mukaan voimassa myös silloin, kun linja-autoon on myyty lippuja enemmän kuin siinä on paikkoja.

Matkustajalla on Trafin mukaan myös oikeus saada tietoa matkan peruutuksesta, viivästyksestä ja arvioidusta lähtöajasta viimeistään 30 minuutin kuluttua alkuperäisestä lähtöajasta. Mikäli matkustaja menettää peruuntumisen tai viivästymisen johdosta jatkoyhteyden, hän on Trafin mukaan oikeutettu saamaan tietoa vaihtoehtoisista jatkoyhteyksistä liikenteenharjoittajalta tai terminaalin pitäjältä.

Jos bussi rikkoontuu matkan aikana, on liikenteenharjoittajan huolehdittava siitä, että matkaa voidaan jatkaa toisella ajoneuvolla. Jos tämä ei onnistu, matkustajille on Trafin mukaan järjestettävä kuljetus lähimpään odotuspaikkaan ja/tai terminaaliin, josta matka voi jatkua.

Matkustajan oikeuksia koskeva valitus on Euroopan komission mukaan tehtävä liikenteenharjoittajalle 3 kuukauden kuluessa linja-automatkan ajankohdasta.

Teemaviikko 6/17, osa 2: Junamatkustajan oikeudet

EU on turvannut junamatkustajille tiettyjä oikeuksia EU:n alueella. Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin mukaan Suomessa junamatkustajan oikeudet koskevat kotimaan kaukoliikennettä. Oikeuksia ei sovelleta Suomen ja Venäjän väliseen liikenteeseen ja pääkaupunkiseudun lähiliikenteeseen niitä sovelletaan vain osittain. EU:n komission mukaan EU-maat voivat itse päättää, koskevatko junamatkustajien oikeudet myös kotimaanliikenteen junia sekä sellaisia kansainvälisiä junia, joiden lähtö- tai määräasema on EU:n ulkopuolella.

Jos junavuoro peruutetaan tai se myöhästyy, on matkustajalla EU:n komission mukaan oikeus saada odottaessaan riittävästi tietoa siitä, mitä tapahtuu. Jos junavuoron ilmoitetaan saapuvan lopulliseen määränpäähän vähintään tunnin myöhässä aikataulusta, voi matkustaja Trafin mukaan valita kahdesta vaihtoehdosta: hän voi joko vaatia lipusta maksetun hinnan palauttamista tai matkan uudelleenreititystä vastaavilla kuljetusehdoilla. Kuljetus lopulliseen matkakohteeseen tulee EU:n komission mukaan järjestää matkustajalle niin nopeasti kuin mahdollista, tai myöhempänä matkustajan itse valitsemana ajankohtana. Kun juna myöhästyy yli tunnin, on matkustajalla Trafin mukaan oikeus saada virvokkeita ja aterioita kohtuullisessa suhteessa odotusaikaan. Tarvittaessa matkustajalla on myös oikeus saada rautatieyhtiön järjestämä majoitus.

Mikäli matkustaja päättää jatkaa matkaansa samalla junavuorolla tai korvaavalla rautatieyhtiön järjestämällä kulkuneuvolla, voi hänellä Trafin mukaan olla oikeus korvaukseen. Jos juna myöhästyy pääteasemalta 1-2 tuntia, korvaa rautatieyhtiö matkustajalle 25 % lipun hinnasta. Mikäli juna myöhästyy yli 2 tuntia, on korvauksen määrä 50 % lipun hinnasta. Korvausta ei EU:n komission mukaan kuitenkaan makseta, jos myöhästymisestä on ilmoitettu matkustajalle ennen lipun ostamista.

Jos matkustajan kirjattu matkatavara katoaa tai vahingoittuu matkan aikana, on matkustaja EU:n komission mukaan oikeutettu enintään 1.300 euron suuruiseen korvausmäärään kirjattua matkatavaraa kohti, jos hän kykenee todistamaan rautatieyhtiölle matkatavaransa sisällön arvon. Jos matkustaja ei voi todistaa tavaroiden arvoa, on korvausmäärä enintään 330 euroa kirjattua matkatavaraa kohti. Korvausta ei kuitenkaan voi saada, jos matkatavara on ollut kuljetukseen sopimaton, virheellisesti pakattu tai muuten erityislaatuinen.

Teemaviikko 6/17, osa 1: Lentomatkustajan oikeudet

Teemaviikossamme käsittelemme tällä kertaa matkustajien oikeuksia; Mitä tehdä, jos lento viivästyy? Entä jos junavuoro peruuntuu? Miten matkustaja voi varautua tällaisiin tilanteisiin etukäteen?

Euroopan komission mukaan EU:n vahvistamia lentomatkustajan oikeuksia voidaan soveltaa aina, kun lento on EU:n sisäinen tai se lähtee EU:sta. Jos lento saapuu EU-alueelle sen ulkopuolelta, voidaan lentomatkustajan oikeuksia soveltaa, jos lennon operoi lentoyhtiö, joka on rekisteröity johonkin EU-maahan.

Jos lento peruuntuu, on matkustajalla Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) mukaan oikeus joko lennon uudelleenreititykseen tai oikeus saada lipusta maksamansa hinta takaisin. Jos lentoyhtiö ei ole ilmoittanut lennon peruuntumisesta ajoissa, eli vähintään 2 viikkoa ennen matkan ajankohtaa, voi matkustaja lisäksi vaatia lentoyhtiöltä vakiokorvausta, jonka suuruus määräytyy KKV:n mukaan lennon pituuden ja uudelleenreitityksestä johtuvan viivästyksen mukaan.

Lennon viivästyessä matkustaja voi vaatia lentoyhtiöltä huolenpitoa ja yli kolmen tunnin viivästymisestä myös vakiokorvausta. Jos lento myöhästyy yli 5 tuntia, voi matkustaja Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin mukaan myös perua lennon kokonaan ja saada lippunsa hinnan takaisin.

Lennon peruuntuessa tai viivästyessä matkustajalla voi olla oikeus myös vahingonkorvaukseen, ellei lentoyhtiö voi näyttää toteen, että se on vahingon välttämiseksi ryhtynyt kaikkiin siltä kohtuudella edellytettäviin toimenpiteisiin. Vahingonkorvausta voi KKV:n mukaan saada esimerkiksi käyttämättömistä junalipuista.

Jos matkustajan matkatavarat katoavat, viivästyvät tai vahingoittuvat, on lentomatkustajalla Euroopan komission mukaan oikeus enintään noin 1.220 euron suuruiseen korvaukseen lentoyhtiöltä.

Mikäli matkustajan pääsy lennolle evätään ilman hyväksyttävää syytä, on matkustaja Trafin mukaan oikeutettu vakiokorvaukseen. Lisäksi hänellä on oikeus saada lipusta maksamansa hinta takaisin tai vaatia lentonsa uudelleenreititystä. Uudelleenreititystä odottaessaan matkustajalla on oikeus lentoyhtiön tarjoamaan huolenpitoon.

Jos matkustaja sijoitetaan alempaan matkustusluokkaan kuin hänen lippunsa oikeuttaisi, on lentoyhtiön EU:n komission mukaan maksettava osa lipun hinnasta takaisin matkustajalle. Mikäli matkustaja sijoitetaan korkeampaan matkustusluokkaan, ei lentoyhtiöllä ole oikeutta vaatia siitä lisämaksua.

Torimyynti

Suomessa torimyyntiin ei aina tarvita edes erillistä lupaa tai ilmoitusta. Ilmoitusta ei tarvitse tehdä esimerkiksi silloin, kun myyjänä on yksityinen henkilö ja hänen myymänsä tuotteet voidaan katsoa elintarviketurvallisuuden kannalta vähäriskisiksi. Tällaisia tuotteita ovat esimerkiksi itse poimitut marjat, itse kasvatetut kasvikset sekä sellaiset leivonnaiset ja leivät, jotka eivät tarvitse kylmäsäilytystä.

Kun elintarvikkeita myydään elinkeinonhankkimistarkoituksessa, on toiminnasta ilmoitettava niille viranomaisille, jotka valvovat elintarviketuotteiden käsittelyä ja myyntiä kyseisessä kunnassa. Tori- ja markkinakaupan keskusjärjestön laatiman Torikauppiaan ABC-oppaan mukaan myynnin on esimerkiksi tapahduttava siihen tarkoitetussa tilassa ja sille on haettava hyväksyntää paikalliselta valvontaviranomaiselta. Elintarvikkeiden ulkomyyntiä koskevat ohjeet ovat nähtävillä ilmaiseksi elintarviketurvallisuusviraston Eviran kotisivuilla ja myyjien on oltava näistä ohjeistuksista aina tietoisia.

Jos torimyynti on pienimuotoista eli alle 10 000 euroa vuodessa, ei myyjän tarvitse maksaa myynnistään arvonlisäveroa. Torikauppiaan ABC-oppaan mukaan yrittäjän on kuitenkin pidettävä kaksinkertaista kirjanpitoa pienimuotoisestakin toiminnasta, sillä myyntituotot ovat tuloveronalaista tuottoa, jotka on ilmoitettava verottajalle.

Torikauppiaan ABC-oppaan mukaan yritysmuotoisesta torikaupan harjoittamisesta on mahdollista saada erilaisia kulukorvauksia. Yrittäjä tai hänen työntekijänsä on esimerkiksi oikeutettu nostamaan verovapaata päivärahaa tai puolipäivärahaa, jos hän työnsä vuoksi joutuu oleskelemaan riittävän kauan muualla kuin omalla paikkakunnallaan. Lisäksi, jos yrittäjä liikkuu yrityksen auton sijaan omalla autollaan, hänellä on mahdollisuus nostaa verovapaita kilometrikorvauksia. Kulukorvauksista on oppaan mukaan pidettävä lain edellyttämää matkalaskukirjanpitoa.

Verottajan mukaan luonnonvaraisten marjojen myynnistä saadut tulot ovat verovapaita, jos marjat kerätään ravinnoksi, ne poimitaan ja myydään itse, eikä niitä ole jatkojalostettu esimerkiksi makeuttamalla. Myynti katsotaan verovapaaksi, mikäli toiminta on harrastelijamaista ja satunnaista.

Kuitintarjoamisvelvollisuudesta käteiskaupassa annetun lain mukaan ulkona tapahtuvasta torimyynnistä ei tarvitse antaa asiakkaalle kuittia.

Kirpputorimyynnin verotus

Omia tai perheenjäsenten vaatteita, astioita, koruja, huonekaluja, elektroniikkaa ja harrastusvälineitä saa myydä verottajan mukaan verovapaasti, mikäli myynnistä saadut voitot eivät ylitä 5.000 euroa kalenterivuodessa. Jos edellä mainittu summa ylittyy, on ylimenevästä osasta maksettava luovutusvoittoveroa.

Autojen, moottoripyörien, veneiden ja muiden vastaavien kulkuvälineiden myyntiin ei sovelleta 5.000 euron verovapaan myynnin rajaa, sillä verottajan mukaan niiden ei katsota kuuluvan tavanomaiseen koti-irtaimistoon.  Edellä mainittua 5.000 euron rajaa ei sovelleta myöskään sellaiseen omaisuuteen, joka katsotaan tavanomaista arvokkaammaksi. Tällaista omaisuutta ovat esimerkiksi erityisen arvokkaat taulut ja taide-esineet. Jos tällaisen myydyn irtaimiston yhteenlasketut myyntihinnat ovat yli 1.000 euroa, on niiden myyntivoitoista maksettava veroa.

Jos kirpputorilla myydään sellaisia tavaroita, jotka eivät ole olleet myyjän omia tai kuuluneet hänen perheenjäsenilleen, on niistä maksettava veroa, kun myynti ylittää 1.000 euroa vuodessa. Voitot ovat verottajan mukaan kokonaan veronalaista pääomatuloa, jos myyntihinnat ylittävät 1.000 euron rajan.

Jos kirpputorimyynti on jatkuvaa ja ammattimaista, esimerkiksi ostetun tavaran jälleenmyymistä, katsotaan myynti verottajan mukaan elinkeinotoiminnaksi. Tällöin myyntivoitot ovat verotettavaa elinkeinotoiminnan tuloa, jotka on ilmoitettava verottajalle elinkeinotoiminnan veroilmoituksella. Jos myynnistä kertyvä liikevaihto ylittää vähäisen liiketoiminnan rajan (10.000 €), tulee myyjän verottajan mukaan rekisteröityä alv-velvolliseksi.

Verotuksen kannalta ei ole merkitystä, millaisella kauppapaikalla irtaimistoa myydään. Tapahtui myynti sitten pihakirppiksellä tai internetissä, on veronalaiset tulot aina ilmoitettava verottajalle.

Maisematyö- ja puunkaatolupa

Maisematyö- ja puunkaatolupa perustuvat maankäyttö- ja rakennuslakiin, jonka mukaan maisemaa muuttavaa maanrakennustyötä, puiden kaatamista tai muuta näihin verrattavaa toimenpidettä ei saa suorittaa ilman lupaa asemakaava-alueella eikä yleiskaava-alueella, jos yleiskaavassa niin määrätään. Lupa tarvitaan myös silloin, jos toimenpide halutaan suorittaa alueella, jolla on rakennuskielto.

ELY-keskuksen mukaan lupa-asian ratkaisee yleensä kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Kun lupaa haetaan, on siinä oltava selvitys maa-alueen hallinnasta. Lisäksi tarvitaan selvitys hankkeesta, hakkuusuunnitelma sekä kartta toimenpiteen sijainnista kiinteistöllä. Lupaa on aina haettava kirjallisesti.

Rakennusvalvontaviranomaisen on tiedotettava lupahakemuksesta naapureille ja varattava heille vähintään 7 päivää huomautuksen tekemiseen. Toimenpidepaikalla tapahtuvasta tiedotuksesta vastaa ELY-keskuksen mukaan hankkeeseen ryhtyvä. Selvitys naapurien kuulemisesta voidaan myös liittää valmiiksi hakemukseen, jolloin valvontaviranomaisen ei tarvitse tiedottaa heille asiasta erikseen.

Lupa myönnetään ELY-keskuksen mukaan yleensä silloin, kun toimenpide ei vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen eikä pilaa kaupunki- tai maisemakuvaa. Puunkaatoluvan ehtona on Turun kaupungin pihapuuoppaan mukaan yleensä uuden puuntaimen istuttaminen kaadetun puun tilalle.

Kun lupa on myönnetty, toimenpiteen suorittamiselle on aikaa kolme vuotta. Lupaa voidaan ELY-keskuksen mukaan tarvittaessa pidentää, mikäli oikeudelliset edellytykset toimenpiteelle ovat edelleen voimassa.

Maisematyö- ja puunkaatolupaa ei tarvitse hakea, jos toimenpide on vaikutuksiltaan vähäinen. Lupaa ei tarvita myöskään esimerkiksi silloin, kun kyse on myönnetyn rakennus- tai toimenpideluvan mukaisten töiden suorittamisesta.

Rakennuslupa

Rakentamista säätelee maankäyttö- ja rakennuslaki. Lain tarkoituksena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä.

Maankäyttö- ja rakennuslain lisäksi rakentamista ohjaa maankäyttö- ja rakennusasetus, Suomen rakentamismääräyskokoelma sekä rakennusjärjestys, jollainen on oltava jokaisella Suomen kunnalla. Ympäristöhallinnon yhteisen verkkopalvelun ymparisto.fi-sivuston mukaan rakentamista ohjaa tarkemmin alueella voimassa oleva kaava: oikeusvaikutteinen yleiskaava tai asemakaava. Sivuston mukaan myös maakunta- ja seutukaava voivat ohjata rakentamista.

Rakennuslupaa tarvitsee hakea lähes aina, kun jotain rakennetaan. Turun kaupungin mukaan rakennuslupa tarvitaan esimerkiksi silloin, kun rakennetaan rakennus, rakennusta laajennetaan, rakennuksen tai sen osan käyttötarkoitusta muutetaan olennaisesti tai kun tehdään muu korjaus- tai muutostyö, jolla voi olla vaikutusta rakennuksen käyttäjien turvallisuuteen tai terveyteen.

Rakennuslupaa haetaan kunnan rakennusvalvontaviranomaiselta, joka myös päättää luvan myöntämisestä. Lupaa on ymparisto.fi-sivuston mukaan haettava kirjallisesti ja sitä voi hakea rakennuspaikan haltija tai omistaja, omistajan valtuuttama henkilö tai rakennuspaikkaa esimerkiksi vuokrasopimuksen perusteella hallitseva henkilö. Kun lupahakemus laitetaan vireille, on siitä maankäyttö- ja rakennuslain mukaan ilmoitettava naapureille, ellei se ole ilmeisen tarpeetonta esimerkiksi hankkeen vähäisyyden vuoksi. Lain mukaan asian vireilläolosta on tiedotettava samanaikaisesti myös rakennuspaikalla.

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan lupapäätös on annettava julkipanon jälkeen ja sen katsotaan tulleen asianosaisen tietoon silloin, kun se on annettu. Lain mukaan lupapäätös toimitetaan hakijalle ja sen jäljennös asetuksella säädettäville viranomaisille sekä niille, jotka ovat sitä huomautuksessa erikseen pyytäneet.

Rakennuslupapäätökseen on mahdollista hakea muutosta ja rakennustyön saa aloittaa vasta, kun lupa on saanut lainvoiman.

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan rakennuslupa raukeaa, jos rakennustyötä ei ole aloitettu kolmessa vuodessa tai jos sitä ei ole saatettu loppuun viiden vuoden kuluessa.

Kalastuslupa

Maa- ja metsätalousministeriön mukaan Suomessa on käytössä kalastuslakiin perustuva kalastusmaksujärjestelmä, josta vastaa Metsähallitus. Metsähallitus myy lupia valtion vesialueilla harjoitettavaan vapa- ja viehekalastukseen, ravustukseen sekä ammattikalastukseen.

Kalastusluvalla tarkoitetaan valtiolle suoritettavaa kalastonhoitomaksua. Kalastuslain mukaan jokaisella on oikeus onkia ja pilkkiä sekä kalastaa silakkalitkalla ilman maksua, mutta muita kalastusmuotoja harjoittavilla 18-64-vuotiailla on oltava henkilökohtainen kalastuslupa. Alaikäiset ja 65 vuotta täyttäneet saavat harjoittaa viehekalastusta maksutta.

Kun kalastonhoitomaksu on suoritettu, on kalastajalla kalastuslain mukaan oikeus harjoittaa viehekalastusta yhdellä vavalla ja vieheellä koko maassa, pois lukien vaelluskalavesistöjen koski- ja virta-alueet sekä kohteet, joissa kalastaminen on muun säännöksen nojalla kielletty. Näillä alueilla myös onkiminen ja pilkkiminen on kiellettyä.

Ravustukseen, verkko- ja katiskakalastukseen sekä uisteluun usealla vavalla tarvitaan kalastusluvan lisäksi lupa myös vesialueen omistajalta. Omistajan lupaa ei kuitenkaan tarvita meren ns. yleisvesialueella tapahtuvaan vapaa-ajankalastukseen.

Kalastusasiat ovat Metsähallitukselle kuuluvia viranomaistehtäviä, joista Metsähallituksen mukaan vastaa Luontopalvelujen erähenkilöstö erätalousjohtajan johdolla. Kalastusluvista saadut tuotot käytetään kalavesien hoitoon, poikasistutuksiin ja kalastusmahdollisuuksien turvaamiseen.

Metsähallitus kerää kalastajilta kalasaalistietoja, jotta kalavesiä osattaisiin hoitaa mahdollisimman hyvin. Kun kalastajilla on asianmukaiset luvat kunnossa ja he antavat saalispalautetta, on runsas ja uusiutuva kalakanta taattu.

Kalastusluvan voi ostaa Metsähallituksen omasta Eräluvat.fi-verkkopalvelusta. Myös useat muut verkkosivustot sekä R-kioskit myyvät kalastuslupia.

Ruoppaus – ilmoitus vai lupa?

Valtion ympäristöhallinnon yhteisen verkkopalvelun ymparisto.fi-sivuston mukaan ruoppauksella tarkoitetaan maa-aineksen ja lietteen koneellista poistamista vesialueen pohjasta. Jos esimerkiksi mökkiranta on liian matala uimiseen, voidaan se kunnostaa ruoppaamalla.

Pienistä, alle viidensadan kuutiometrin ruoppauksista tulee ilmoittaa ELY-keskukselle ja vesialueen omistajalle vähintään 30 vuorokautta ennen töiden aloittamista. Yli viidensadan kuutiometrin ruoppauksille on haettava vesilain mukaista lupaa aluehallintovirastolta.

Kun pienestä ruoppaustyöstä on ilmoitettu ELY-keskukselle, se joko ilmoittaa vastaanottaneensa ilmoituksen tai antaa siitä lausunnon. ELY-keskus tai kunnan ympäristöviranomainen saattaa myös kehottaa ilmoittajaa hakemaan ruoppauslupaa aluehallintovirastolta, jos ruoppauksesta aiheutuu haittaa esimerkiksi luonnolle tai kalakannoille. Tällöin ruoppauksen aloittaminen ilman aluehallintoviraston lupaa on ehdottomasti kiellettyä.

Ruoppaustoimenpiteet on syytä suunnitella tarkkaan, sillä veden samentumisen lisäksi ruoppaus voi ymparisto.fi-sivuston mukaan aiheuttaa esimerkiksi ravinteiden vapautumista pohjasedimentistä veteen, kalojen kutualueiden tuhoutumista sekä ranta-alueiden syöpymistä ja sortumista. Ruoppauksen toteuttajan kannattaa myös ottaa selvää tonttinsa maa- ja vesirajoista, jotta naapuririidoilta vältyttäisiin. Lisäksi on hyvä muistaa, että työn toteuttaja on vastuussa hankkeen lainmukaisuudesta ja kaikista ruoppauksen aiheuttamista haitallisista seurauksista, vaikka hän teettäisikin työn ammattilaisella.

Kun vesialue on ruopattu, alue on siistittävä ja irronneet kasvit kerättävä pois vesistöstä. Ruoppausmassoja ei saa läjittää minne tahansa, sillä ne voivat päästä takaisin veteen esimerkiksi tulvan seurauksena. Ymparisto.fi-sivuston mukaan ruoppausmassat saa läjittää vesialueelle ainoastaan aluehallintoviraston luvalla.

Turvallisuus suurissa yleisötapahtumissa

Yleisötilaisuuksien järjestämisestä säädetään kokoontumislaissa. Kokoontumislain mukaan yleisötilaisuuden järjestämisestä on tehtävä kirjallinen ilmoitus järjestämispaikan poliisille, jos tilaisuuden järjestäminen edellyttää toimenpiteitä järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi tai sivullisille ja ympäristölle aiheutuvan haitan estämiseksi. Ilmoitus on tehtävä aina, jos tilaisuudessa tarvitaan järjestyksenvalvojia tai liikenteenohjaajia.

Pelastuslain mukaan suurien yleisötapahtumien järjestäjien on laadittava pelastuslaitokselle pelastussuunnitelma. Pelastussuunnitelman voi poliisin mukaan sisällyttää tapahtuman turvallisuussuunnitelmaan, jossa arvioidaan tilaisuuteen liittyvät vaarat ja riskit. Niiden perusteella arvioidaan, miten vaaratilanteissa toimitaan tai miten ne voidaan mahdollisesti estää kokonaan.

Suurissa yleisötapahtumissa on aina oltava riittävä määrä poliisin hyväksymiä järjestyksenvalvojia. Poliisi määrittelee tarvittavan järjestyksenvalvojien määrän tapahtuman luonteen mukaisesti. Lisäksi tapahtumanjärjestäjän on huolehdittava siitä, että tilaisuudessa on ensiapupäivystyspalvelu.

Järjestyksenvalvojien tehtävänä tapahtumassa on valvoa, ettei tilaisuudesta aiheudu kenellekään vaaraa tai kohtuutonta häiriötä ja ettei ympäristöä tai kenenkään omaisuutta vahingoiteta. Tapahtumasta ei saa aiheutua vaaraa tai häiriötä myöskään liikenteelle, sivullisille tai kotirauhalle.

Suurissa yleisötapahtumissa järjestyksenvalvojat tekevät yleensä porteilla turvallisuustarkastuksen, jossa he tarkastavat, ettei alueelle saapuvilla ole hallussaan kiellettyjä esineitä, kuten alkoholia tai teräaseita. Yksityisistä turvallisuuspalveluista säädetyn lain mukaan järjestyksenvalvojalla on oikeus ottaa haltuunsa kielletyt esineet tai aineet, mutta ne on palautettava tilaisuuden jälkeen omistajalleen, jos sille ei ole lain mukaan estettä.

Järjestyksenvalvojalla on oikeus estää tapahtumaan pääsy henkilöltä, joka on esimerkiksi voimakkaasti päihtynyt tai käyttäytyy uhkaavasti tai väkivaltaisesti. Samoin perustein järjestyksenvalvojalla on oikeus poistaa henkilö tapahtuma-alueelta. Tapahtuma-alueelta voidaan poistaa myös henkilö, joka oleilee siellä oikeudetta.

Jos henkilön poistaminen alueelta on selkeästi riittämätön toimenpide ja hänen aiheuttamaansa häiriötä tai vaaraa ei muuten voida poistaa, on järjestyksenvalvojalla yksityisistä turvallisuuspalveluista säädetyn lain mukaan oikeus kiinniottaa henkilö ja luovuttaa hänet poliisille. Järjestyksenvalvojalla on myös oikeus käyttää tarvittaessa voimakeinoja. Voimankäytöstä ja voimankäyttövälineistä säädetään laissa yksityisistä turvallisuuspalveluista.

Turvallista Ruisrock-viikonloppua!