Teemaviikko 3/17: Avoliitto – lapset ja huoltajuus

Avoliitossa syntyvällä lapsella on juridisesti vain äiti niin kauan, kunnes lapsen isä tunnustaa lapsen isyyden. Jos isyyttä ei tunnusteta, on lapsi virallisesti isätön ja lapsen äiti vastaa yksin lapsen elatuksesta, vaikka hän olisikin avoliitossa lapsen isän kanssa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan isyys voidaan tunnustaa raskauden aikana äitiysneuvolassa ja lapsen syntymän jälkeen kunnan lastenvalvojan luona. Jos isyyden tunnustaminen halutaan tehdä raskausaikana neuvolassa, on oltava selvää, että isyyden tunnustaja on lapsen isä. Isyyden tunnustamista varten lapsen molempien vanhempien tulee olla läsnä ja heidän henkilöllisyytensä on varmistettava viranomaisen myöntämästä voimassa olevasta henkilöllisyysasiakirjasta. Isyyden tunnustamisen voi vastaanottaa neuvolassa vain terveydenhoitaja tai kätilö ja hänen on huolehdittava siitä, että vanhemmat ymmärtävät isyyden tunnustamisen oikeusvaikutukset.

Kun maistraatti on vahvistanut isyyden, voidaan lapselle antaa isän sukunimi ja isä voi toimia lapsen huoltajana yhdessä lapsen äidin kanssa tai yksin. Lisäksi isälle syntyy lapsen elatusvelvollisuus. Lapselle syntyy isyyden vahvistamisen myötä perintöoikeus isäänsä ja tämän puoleiseen sukuun.

Isyyden tunnustaminen tekee lapsen isästä elatusvelvollisen, mutta se ei tee hänestä automaattisesti lapsen huoltajaa. Jos avopari haluaa vastata lapsen huollosta yhdessä, tulee heidän tehdä yhteishuoltosopimus. Yhteishuoltosopimus voidaan tehdä neuvolassa samaan aikaan isyyden tunnustamisen kanssa. Yhteishuoltosopimus lähetetään kunnan lastenvalvojalle ja kun maistraatti on vahvistanut isyyden, vahvistaa sosiaalilautakunta yhteishuoltosopimuksen. Jos vanhemmat eivät pääse lapsen huoltajuudesta sopimukseen, voidaan asia saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Teemaviikko 3/17: Avopuolison kuolema

Avoliitossa elävillä ei ole samanlaista turvaa toisen puolison kuollessa kuin avioliitossa, sillä avoliitto ei tuo esimerkiksi oikeutta leskeneläkkeeseen. Avoleskellä ei myöskään ole aviolesken hallintaoikeuksia eli hänellä ei ole oikeutta pitää kuolleen puolison jakamatonta jäämistöä hallinnassaan eikä hänellä ole oikeutta jäädä asumaan yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon, jos asunto on kuolleen avopuolison nimissä.

Avoliiton päättyessä kuolemaan suoritetaan omaisuuden erottelu nimiperiaatteen mukaan, eli kumpikin avopuoliso pitää omissa nimissään olleen omaisuuden ja mahdolliset yhteisomistussuhteet puretaan. Jos avoleski ei pääse kuolleen avopuolisonsa perillisten kanssa sopimukseen omaisuuden jaosta, voivat he pyytää tuomioistuinta määräämään heille pesänjakajan.

Jos avoliittoon sovelletaan avoliittolakia, voi avoleskellä olla oikeus hyvitykseen, jos vainajan perilliset saavat omaisuuden jaottelussa perusteetonta etua hänen yhteisen talouden hyväksi antamastaan panoksesta. Tällainen tilanne voi tulla kysymykseen esimerkiksi silloin, kun avopuoliso on remontoinut yhteistä kotia niin, että sen arvo on remontin seurauksena huomattavasti noussut ja asunto joudutaan myymään avopuolison kuoleman jälkeen, jolloin avopuolison perilliset hyötyvät remontista.

Avoleskellä voi olla myös mahdollisuus saada perintökaaressa mainittua avustusta jäämistöstä, jos kuolemaan päättyneeseen avoliittoon sovelletaan avoliittolakia. Jäämistöstä saatava avustus on harkinnanvaraista ja se myönnetään yleensä silloin, kun avustus on tarpeen avolesken toimeentulon turvaamiseksi. Avustus voi olla rahallista tai esimerkiksi oikeus jäädä määräajaksi asumaan avopuolisoiden yhteisenä kotina käyttämään asuntoon. Avoleskellä on oikeus saada avustusta, vaikka kuolleen avopuolison testamentti määräisi kaikesta testamenttaajan omaisuudesta.

Koska avopuolisot eivät peri toisiaan, kannattaa heidän huomioida toisensa testamenteissaan. Testamenttaamalla omaisuuttaan avopuolisolle voi testamentin tekijä esimerkiksi varmistaa, että pidempään elävä puoliso saa jäädä asumaan heidän yhteiseen kotiinsa.

Teemaviikko 3/17: Avoero

Avoliiton päättyessä eroon toimitetaan avopuolisoiden omaisuuden erottelu, jos toinen osapuoli sitä vaatii. Omaisuuden erotteluun sovelletaan lakia avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta (myöh. avoliittolaki), jos pari on ollut avoliitossa vähintään viisi vuotta tai heillä on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi. Avoerossa kumpikin osapuoli pitää lähtökohtaisesti oman omaisuutensa, mutta toisella osapuolella voi olla oikeus hyvitykseen yhteisen talouden hyväksi antamastaan panoksesta, jos siitä syntyy omaisuuden erottelussa toiselle perusteetonta etua.

Omaisuuden erottelussa käytetään niin kutsuttua nimiperiaatetta, jonka mukaan omaisuus kuuluu sille, kenen nimissä se on.  Jos avopuolisoilla on yhteistä omaisuutta, on yhteisomistussuhde vaadittaessa purettava. Omaisuuden erottelu voidaan tehdä avopuolisoiden keskinäisen sopimuksen perusteella, mutta jos omaisuuden jaottelusta ei päästä sopimukseen, on heillä mahdollisuus hakea tuomioistuimelta pesänjakajan määräämistä.

Avoliittolain mukaan avopuolisolla on oikeus saada hyvitystä, jos hänen yhteisen talouden hyväksi antamastaan panoksesta syntyy omaisuuden erottelussa toiselle perusteetonta etua. Hyvitystä voi vaatia esimerkiksi silloin, kun avopuoliso on jäänyt pitkäksi aikaa kotiin hoitamaan lasta antaen toiselle mahdollisuuden käydä töissä omaisuutensa kartuttamiseksi.  Avopuolisolla ei kuitenkaan ole oikeutta hyvitykseen silloin, kun syntynyt etu on olosuhteet huomioon ottaen vähäinen.

Hyvityksestä voidaan joko sopia tai hyvitysvaatimus voidaan esittää omaisuuden erottelua varten määrätylle pesänjakajalle. Hyvitysvaatimus voidaan myös saattaa kanteella tuomioistuimen ratkaistavaksi, jos pesänjakajaa ei ole määrätty. Oikeus hyvitykseen raukeaa, jos hyvitystä ei vaadita omaisuuden erottelussa eikä sitä koskevaa kannetta ole nostettu kuuden kuukauden kuluessa omaisuuden erottelusta.

 

Teemaviikko 3/17: Avoliitto – mitä se tarkoittaa?

Avoliitosta puhutaan silloin, kun pariskunta asuu yhdessä avioliitonomaisissa olosuhteissa kuitenkaan olematta naimisissa keskenään. Avoliittoa ei solmita eikä rekisteröidä minnekään, vaan se syntyy yksinkertaisesti silloin, kun seurusteleva pari muuttaa virallisesti samaan osoitteeseen.

Avoliitossa elämiseen ei vaadita täysi-ikäisyyttä, vaan myös alle 18-vuotias voi lain mukaan olla avoliitossa.

Avoliitto ei ole virallinen siviilisääty, vaan avoliitossa elävät katsotaan naimattomiksi.  Kuitenkin eräät viranomaiset (esim. Kela) vaativat tiedon avoliitossa elämisestä, sillä avoliitolla on vaikutusta tiettyjen sosiaalietuuksien määrään.

Avoliitto eroaa avioliitosta monessa suhteessa, vaikka puhutaankin elämisestä ”avioliitonomaisissa olosuhteissa.” Avopuolisoilla ei kuitenkaan ole elatusvelvollisuutta toisiinsa. Heillä ei myöskään ole oikeutta toistensa omaisuuteen eivätkä he voi periä toisiaan tai saada puolisonsa kuoleman perusteella leskeneläkettä.

Suomessa ei ole ollut avoliittoa koskevaa lainsäädäntöä ennen vuotta 2011, jolloin vahvistettiin laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta. Tätä lakia sovelletaan avoliiton päättyessä ja sen määritelmän mukaan avoliitolla tarkoitetaan yhteistaloudessa asuvia parisuhteen osapuolia, jotka ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta tai joilla on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi.

Lain mukaan avioliitossa oleva ei voi olla samaan aikaan avoliitossa. Myöskään samaa sukupuolta olevien ei katsota elävän keskenään avoliitossa, jos he eivät ole rekisteröineet parisuhdettaan.

Vuokralaisen häätö

Jos vuokrasopimuksen purkamiselle on pätevä peruste eikä asiaa saada vuokralaisen kanssa sovittua, voi vuokranantaja hakea vuokralaiselle häätöä. Häätö täytyy aina hakea tuomioistuimelta ja se täytyy suorittaa ulosottoviranomaisen toimesta, eli vuokranantaja ei voi omalla päätöksellään mennä asuntoon ja vaihtaa sen lukkoja.

Häätötoimet aloitetaan hakemalla tuomioistuimelta häätöperustetta. Häätöperustetta voi hakea joko vuokranantaja tai hänen asiamiehensä ja sitä haetaan käräjäoikeudelta kirjallisesti. Hakemukseen tulee kirjata asianosaiset, vaatimukset ja häädön perusteet. Hakemuksen perusteella käräjäoikeus antaa tuomion, joka velvoittaa vuokralaisen luovuttamaan huoneiston hallinnan takaisin vuokranantajalle.

Seuraava vaihe on toimittaa käräjäoikeuden antama tuomio eli häätöperuste ulosottoon, joka lähettää vuokralaiselle muuttokehotuksen. Muuttokehotuksessa vuokralaiselle annetaan 2-3 viikkoa aikaa muuttaa itse, mutta muuttokehotuksen saatuaan vuokralainen voi hakea ulosottoviranomaiselta muuttopäivälle lykkäystä jopa pari kuukautta. Joissain tapauksissa ulosottoviranomainen voi siirtää muuttopäivää myös oma-aloitteisesti, kuten esimerkiksi silloin, kun sosiaalitoimelta saatujen tietojen mukaan niin olisi syytä tehdä.

Jos vuokralainen ei muuttokehotuksen saatuaan edelleenkään suostu muuttamaan huoneistosta, häätää ulosottoviranomainen hänet ja poistaa hänen omaisuutensa asunnosta.

Vuokranantaja voi perua häädön milloin vain, jos hän pääsee asiasta vuokralaisen kanssa sopimukseen ja vuokralainen maksaa vuokravelat kokonaan pois tai niiden maksamisesta tehdään maksusopimus. Ensisijaisesti asia kannattaa aina pyrkiä sopimaan vuokralaisen kanssa, sillä häätöprosessi on raskas ja kestää kauan.

Vuokrasaatavien perintä

Vuokrasaatavien perintään sovelletaan lakia saatavien perinnästä, eli perintälakia. Vain erääntynyt ja maksamaton vuokra voidaan periä.

Jos vuokranantaja huomaa vuokralaisen jättäneen vuokran maksamatta, kannattaa hänen soittaa vuokralaiselle tai olla häneen muulla tavoin yhteydessä ja muistuttaa asiasta.

Vuokrasopimuksen päättämisestä kirjoitimme edellisellä teemaviikollamme:

Ennen vuokrasaatavan perintää vuokralaiselle on lähetettävä maksumuistutus, jonka saa lähettää aikaisintaan 14 vuorokauden kuluttua sovitusta eräpäivästä. Yleensä tapana on lähettää kaksi maksumuistutusta ennen siirtymistä perintään. Kirjallinen maksumuistutus on edellytys sille, että vuokrasaatava voidaan myöhemmin siirtää perintään.

Jos vuokralainen ei maksumuistutuksista huolimatta maksa vuokriaan, voi vuokranantaja ryhtyä perintätoimiin joko itse tai asiamiehen välityksellä. Perintä aloitetaan aina niin kutsutulla vapaaehtoisella perinnällä, jossa vuokralaiselle lähetetään kirjallinen perintäkirje eli maksuvaatimus. Toinen maksuvaatimus voidaan lähettää vuokralaiselle 14 vuorokauden kuluttua ensimmäisen maksuvaatimuksen lähetyksestä ja jos sekään ei tuota toivottua tulosta, voidaan tehdä päätös siirtymisestä oikeudelliseen perintään.

Oikeudelliseen perintään siirrytään jättämällä käräjäoikeuteen haastehakemus, jonka tuomioistuin toimittaa vuokralaiselle todisteellisesti. Jos vuokralainen myöntää kanteen oikeaksi, määrää käräjäoikeus tuomiolla vuokravelan maksettavaksi. Mikäli vuokralainen ei vastaa haastehakemukseen, antaa käräjäoikeus asiasta yksipuolisen tuomion, joka toimitetaan ulosottoon täytäntöönpantavaksi.

Rekisteröity parisuhde

Uuden avioliittolain tultua voimaan 1.3.2017 uusien parisuhteiden rekisteröinti ei enää ole mahdollista, mutta laki parisuhteen rekisteröinnistä jäi osittain voimaan säilyttäen rekisteröidyn parisuhteen samaa sukupuolta olevia henkilöitä koskevana oikeudellisena instituutiona.

Rekisteröidyllä parisuhteella on pääosin samat oikeusvaikutukset kuin avioliitolla, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta: rekisteröidyssä parisuhteessa elävillä ei ole samanlaista oikeutta toistensa sukunimeen eivätkä he saa adoptoida perheensä ulkopuolelta.

Rekisteröidyssä parisuhteessa elävällä on avio-oikeus toisen omaisuuteen, jollei avioehtosopimuksella ole sovittu toisin. Osapuolten omaisuus jaetaan siis eron sattuessa samojen sääntöjen mukaan kuin avioerossa. Rekisteröidyn parisuhteen osapuolella on myös elatusvelvollisuus parisuhteen toista osapuolta kohtaan ja toisaalta myös oikeus saada elatusta häneltä.

Jos rekisteröity parisuhde halutaan purkaa, sovelletaan siihen samoja säännöksiä kuin avioliiton purkamiseen. Näin ollen parisuhde purkautuu siis joko toisen osapuolen kuollessa tai tuomioistuimen päätöksellä. Erotilanteessa pätee sama kuuden kuukauden harkinta-aika kuin avioliitossakin, elleivät parisuhteen osapuolet ole asuneet erillään kahta vuotta, jolloin tuomioistuin voi vahvistaa eron välittömästi ilman harkinta-aikaa.

Rekisteröidyn parisuhteen toisen osapuolen kuoltua parisuhteen osapuoli perii hänet samojen sääntöjen mukaan kuin aviopuoliso ja hänelle syntyy oikeus perhe-eläkkeeseen. Myös perintöverotuksessa häneen sovelletaan samoja säännöksiä kuin aviopuolisoon.

Rekisteröidyn parisuhteen voi muuttaa avioliitoksi yhteisellä ilmoituksella maistraattiin. Kuitenkin vain Suomessa rekisteröity parisuhde voidaan muuttaa avioliitoksi, sillä rekisteröity parisuhde ei ole maailmanlaajuisesti yhtenäinen käsite.

Uuden avioliittolain keskeiset muutokset

Uusi sukupuolineutraali avioliittolaki astui voimaan 1.3.2017. Kyseessä oleva laki on ensimmäinen kansalaisaloitteesta lähtenyt laki, joka on mennyt läpi eduskunnassa.

Parisuhteen rekisteröinti ei ole uuden lain myötä enää mahdollista, mutta laki rekisteröidystä parisuhteesta jää osittain voimaan säilyttäen rekisteröidyn parisuhteen oikeudellisena instituutiona. Rekisteröidyn parisuhteen voi muuttaa avioliitoksi ilmoittamalla siitä yhteisesti maistraattiin.

Uusi avioliittolaki sallii nyt samaa sukupuolta olevien avioitua keskenään ja saada avioliiton nojalla oikeuden toistensa sukunimeen sekä oikeuden adoptioon myös perheen ulkopuolelta. Aiemmin rekisteröidyssä parisuhteessa eläneet saivat adoptoida vain perheen sisältä ja sukunimen muutosta tuli hakea maksulliselta nimilautakunnalta.

Avioliittolain muuttaminen tasa-arvoiseksi edellytti muutoksia myös muihin lakeihin: muun muassa sosiaaliturvaetuuksia koskevia lakeja muutettiin. Esimerkiksi lapsen äidin naispuolisella puolisolla on nyt oikeus vanhempain- ja isyysrahaan samoilla perusteilla kuin äidin miespuolisella puolisolla.

 

Teemaviikko 2/17: Vuokrasopimuksen purkaminen

Vuokrasopimuksen purkamisesta on annettava toiselle osapuolelle kirjallinen ilmoitus, jossa mainitaan sopimuksen purkamisperuste ja vuokrasuhteen päättymisaika. Purkamisilmoituksesta käy myös käräjäoikeuteen toimitettu haaste, jossa vuokranantaja vaatii sopimuksen purkamista ja vuokralaisen häätöä.

Vuokrasopimuksen purkuperusteet on lueteltu asuinhuoneiston vuokrausta säätelevässä laissa. Vuokranantaja voi esimerkiksi purkaa vuokrasopimuksen päättymään välittömästi, jos vuokralainen jättää toistuvasti vuokran maksamatta tai siirtää vuokraoikeuden kolmannelle osapuolelle laittomasti. Jos vuokralainen käyttää huoneistoa muuhun tarkoitukseen kuin on sovittu, viettää siellä häiritsevää elämää, hoitaa huoneistoa huonosti tai rikkoo siellä terveys- ja järjestysmääräyksiä, on vuokranantajalla oikeus purkaa vuokrasopimus, mutta ennen sopimuksen purkamista tulee hänen antaa vuokralaiselle kirjallinen varoitus. Varoitus on aina annettava vuokralaiselle todisteellisesti tiedoksi.

Vuokralainen voi purkaa vuokrasopimuksen muun muassa silloin, kun huoneistossa asumisesta aiheutuu hänen terveydelleen vaaraa tai jos vuokralainen menettää vuokrahuoneiston hallinnan vuokranantajasta johtuvasta syystä. Vuokralainen saa purkaa sopimuksen myös silloin, kun vuokranantaja jättää jonkin olennaisen puutteen asunnossa korjaamatta vuokralaisen ilmoituksesta huolimatta tai kun vuokranantaja ryhtyy asunnossa merkittäviin muutostöihin.

Teemaviikko 2/17: Vuokrasopimuksen irtisanominen

Vuokrasopimus voidaan päättää joko irtisanomalla tai purkamalla. Päättämisestä tulee antaa toiselle osapuolelle kirjallinen ilmoitus todisteellisesti eli siten, että sen vastaanottaminen voidaan varmistaa.

Toistaiseksi voimassa oleva vuokrasopimus päättyy aina vasta sen kirjalliseen irtisanomiseen. Irtisanomisaika alkaa yleensä sen kuukauden viimeisestä päivästä, jolloin irtisanomisilmoitus vastaanotettiin. Kun vuokralainen irtisanoo toistaiseksi voimassaolevan vuokrasopimuksen, on irtisanomisaika yksi kuukausi. Vuokranantajan irtisanoessa vuokrasopimuksen on irtisanomisaika alle vuoden kestäneessä vuokrasuhteessa kolme kuukautta ja muussa tapauksessa puoli vuotta.

Määräaikainen vuokrasopimus on lähtökohtaisesti voimassa siihen asti, kun on sovittu. Määräaikaista sopimusta ei lähtökohtaisesti voida päättää ennenaikaisesti, elleivät osapuolet ole siitä yksimielisiä. Asuinhuoneiston vuokraamista säätelevässä laissa on lueteltu perusteet, joiden perusteella tuomioistuin voi jommankumman sopimusosapuolen hakemuksesta antaa luvan määräaikaisen vuokrasopimuksen ennenaikaiseen irtisanomiseen. Tällainen voi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, kun vuokranantaja tarvitsee asunnon omaan käyttöönsä syystä, jota hän ei ole voinut ottaa huomioon sopimusta tehtäessä tai kun vuokralaisen tarvitsee muuttaa toiselle paikkakunnalle työnsä tai opintojensa vuoksi.