ajankohtaista

Teemaviikko 10/16, osa 3: Hoitotahto ja hoitotestamentti

Hoitotahdolla ja hoitotestamentilla tarkoitetaan henkilön hoidostaan antamaa etukäteisilmoitusta sen varalta, että hän ei itse kykenisi tahtoaan enää ilmaisemaan. Tällaisia tilanteita voi aiheutua esimerkiksi vakavan sairauden tai onnettomuuden seurauksena. Lähtökohtana on, että hoito tulee järjestää yhteisymmärryksessä potilaan kanssa.

Hoitotahdon laatimisen tarkoituksena on noudattaa periaatetta, jonka mukaan potilaan hoidossa kunnioitetaan potilaan omia päätöksiä. Hoitotahdossa ilmoitetaan tavallisesti eri tilanteet, joiden varalta henkilö antaa suostumuksensa luopua esimerkiksi elvytyksestä tai elämää pitkittävistä hoidoista. Hoitotahto on syytä laatia kirjallisesti niin, että sen allekirjoittavat tahdon ilmoittajan lisäksi kaksi todistajaa.

Teemaviikko 10/16, osa 2: Hallinta- ja omistusoikeuden testamenttaaminen

Hallintaoikeudella tarkoitetaan omaisuuden käyttöoikeutta: siis oikeutta käyttää ja hyödyntää omaisuutta. Hallintaoikeuden haltija saa esimerkiksi omaisuuden mahdollisen tuoton itselleen, vaikka ei omistaisikaan omaisuutta. Hallintaoikeuden haltija vastaavasti joutuu maksamaan omaisuuteen liittyvät suorat kustannukset, kuten esimerkiksi kiinteistöön kohdistuvan kiinteistöveron.

Omistusoikeus taas viittaa siihen, kuka omistaa tietyn omaisuuden. Omistaja saa lähtökohtaisesti määrätä omaisuudestaan vapaasti.

Hallinta- ja omistusoikeus voidaan luovuttaa erikseen. Jos omistus- ja hallintaoikeus on luovutettu eri henkilöille, omistusoikeuden saaja ei välttämättä voi määrätä saamastaan omaisuudesta vapaasti. Hallintaoikeuden haltijan käyttöoikeus saattaa siten rajoittaa omistusoikeuden haltijan määräämisvaltaa kyseisestä omaisuudesta.

Testamentilla on mahdollista luovuttaa omaisuuden omistus- ja hallintaoikeus eri henkilöille. Omaisuuteen kohdistuva hallintaoikeus keventää perintönä saatavan omaisuuden verotusta: omaisuutta rasittavan hallintaoikeuden verotusarvo vähennetään perinnönsaajan perintöverotuksessa. Hallintaoikeus voidaan luovuttaa määräajaksi tai eliniäksi; saatavan veroedun suuruus riippuu hallintaoikeuden pituudesta.

Teemaviikko 10/16, osa 1: Testamentti ja keskinäinen testamentti

Henkilö voi testamentilla päättää omaisuutensa jaosta kuolemansa jälkeen. Testamentin voi tehdä 18 vuotta täyttänyt tai nuorempikin, joka on tai on ollut aviossa. Lisäksi 15 vuotta täyttänyt voi tehdä testamentin koskien sitä omaisuutta, jota hänellä on oikeus hallita.

Testamentin on täytettävä laissa säädetyt muotovaatimukset. Testamentti tulee lähtökohtaisesti laatia kirjallisesti ja kahden esteettömän todistajan on todistettava se. Testamentin tekijä voi halutessaan peruuttaa tai muuttaa testamenttiaan noudattaen samoja muotovaatimuksia.

Keskinäisessä testamentissa on periaatteessa kyse kahden henkilön testamentin yhdistämisestä. Usein testamentin tekijät luovuttavat eloon jäävälle esimerkiksi kaiken omaisuutensa tai omistusoikeuden vain tiettyyn omaisuuteen, kuten yhdessä omistamaansa kotiin tai loma-asuntoon.

Mikä ero on sillä, luovutetaanko omistus- vai hallintaoikeus? Siitä lisää huomenna.

Tarvitsetko testamentin?

Kiinassa tehty kansallinen adoptio ei ollut Suomessa pätevä (KKO 2016:63)

A oli hakenut 2012 syntyneiden lasten 2013 Kiinassa tehtyjen adoptiopäätösten vahvistamista päteviksi Suomessa tai toissijaisesti näiden päätösten tunnustamista lapsen huoltoa koskevina päätöksinä. A:n aviomies oli ilmoittanut hyväksyvänsä hakemuksen.

Hovioikeus hylkäsi A:n hakemuksen ja A valitti päätöksestä korkeimpaan oikeuteen. Korkeimman oikeuden ratkaistavana oli, voitiinko Kiinassa tehdyt adoptiopäätökset katsoa suoraan Suomessa päteviksi tai voidaanko ne erikseen vahvistaa Suomessa päteviksi.

Adoptio edellyttää Suomessa adoptiolupaa. Ulkomainen adoptioluvan mukainen adoptio on ilman eri vahvistusta pätevä myös Suomessa. Kun A:lle ei oltu myönnetty adoptiolupaa eikä adoptiota oltu myöskään vahvistettu kansainväliseksi adoptioksi, ei adoptio ollut Suomessa pätevä ilman vahvistusta.

Adoptio on lisäksi pätevä Suomessa ilman eri vahvistusta, jos se on pätevä adoptiovaltiossa ja jos hakija asunut tuossa valtiossa vähintään vuoden välittömästi ennen adoptiota. A:n asuinpaikasta saatu selvitys oli ristiriitainen eikä sen katsottu osoittavan luotettavasti sitä, että A olisi keskeytyksettä asunut vähintään vuoden Kiinassa ennen mainittua adoptiota. Adoption vahvistaminen olisi siten edellyttänyt adoptiolupaa.

Asiassa tutkittiin lisäksi, oliko adoption vahvistamatta jättäminen johtanut Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) loukkaukseen. EIS:a on tämän osalta tulkittu oikeuskäytännössä niin, että se ei takaa tai luo oikeutta perhe-elämään, ellei sitä ole tosiasiassa ollut olemassa. Merkitystä on erityisesti sillä, onko perheen henkilöillä todellisuudessa läheisiä henkilökohtaisia siteitä.

Asiassa saadun selvityksen osalta oli jäänyt epäselväksi, miten pitkään A on tosiasiassa asunut adoptoitujen tyttöjen kanssa ja kuka tytöistä on huolehtinut. EIS ei myöskään takaa oikeutta valita valtiota, johon perhe asettuu asumaan, jos perheellä on sidoksia useampaan valtioon. Asiassa saadun selvityksen mukaan Kiina on ollut perheelle toinen koti Suomen ohella. Perhe-elämän jatkamista ja perheen asettumista Kiinaan ei voitu pitää perheen kannalta kohtuuttomana eikä EIS:n vastaisena.

Korkein oikeus ei tässä tapauksessa vahvistanut Kiinassa tehtyjä adoptioita Suomessa päteviksi.

Lapsen tapaamisoikeus ja sen täytäntöönpano (KKO 2016:61)

Äidille ja isälle oli syntynyt lapsi vuonna 2005. Lapsen vanhemmat muuttivat erilleen 2009, jonka jälkeen lapsi jäi äidilleen asumaan. Lapsi oli tavannut isäänsä viimeksi vuonna 2011, jolloin valvoja oli keskeyttänyt tapaamisen. Isä oli hakenut tapaamisoikeutta vahvistettavaksi oikeusteitse.

Hovioikeus oli vuonna 2013 vahvistanut lapsen oikeuden tavata isäänsä. Tapaamisoikeus jäi kuitenkin toteutumatta. Isä esitti käräjäoikeuteen vaatimuksen velvoittaa äiti noudattamaan tapaamisoikeutta koskevaa päätöstä sakon uhalla. Asia päätyi lopulta korkeimman oikeuden harkittavaksi.

Äiti katsoi, ettei annettua päätöstä voitu panna sellaisena täytäntöön olosuhteiden muututtua. Tapaamiset tulisi aloittaa valvottuina. Isän mukaan olosuhteet eivät olleet muuttuneet, mutta hän saattoi hyväksyä valvotut tapaamiset. Sovittelijan kertomuksen mukaan lapsi halusi tavata isäänsä julkisessa paikassa.

Korkeimman oikeuden mukaan tapaamispäätöksen täytäntöönpanossa on harkittava sitä, ovatko olosuhteet muuttuneet päätöksen tekemisen jälkeen. Jos olosuhteissa on vähäistä suurempia muutoksia, voidaan harkinnanvaraisesti joko täsmentää tai muuttaa tapaamisoikeuden ehtoja. Jos lapsen edun mukaista tulosta ei voida saavuttaa tälläisilla muutoksilla, voidaan täytäntöönpanohakemus tarvittaessa hylätä. Tapaamisoikeuden ehtoihin voidaan väliaikaisesti tehdä vähäistä suurempiakin muutoksia.

Aiemmin vahvistetussa tapaamispäätöksessä tapaamiset oli järjestetty portaittain laajenevaksi. Tarkoituksena oli, että lapsen ja isän suhde kehittyy vähitellen. Lapsen mielipide ja asiassa saadut selvitykset huomioiden KKO:n mukaan oli perusteltua, että päätöksen ehtoja muutetaan väliaikaisesti. Tapaamiset tuli aloittaa valvottuina. Lisäksi tapaamisoikeutta laajennetaan portaittain perustuen toteutuneisiin tapaamiskertoihin eikä kalenteriaikaan, toisin kuin aiemmassa päätöksessä oli tehty. KKO katsoi lisäksi uhkasakon asettamisen perustelluksi, kun lapsen äiti oli alusta alkaen laiminlyönyt aiemman päätöksen noudattamisen.

Maisematyölupa

Maisemaa muuttavat toimenpiteet edellyttävät yleensä viranomaisen myöntämää lupaa. Maisematyölupaa tulee hakea ennen tällaiseen toimenpiteeseen ryhtymistä. Maisemaa muuttavia toimia ovat muun muassa kaivaminen, louhiminen ja puiden kaato.

Lupaa on haettava kirjallisesti. Hakemukseen liitetään tarvittavat liitteet. Asemakaava-alueella lupa on myönnettävä, jollei toimenpide vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen taikka turmele kaupunki- tai maisemakuvaa.

Lupa yleensä tarvitaan, jos toimenpide tapahtuu asemakaava-alueella tai alueella, jossa on rakennuskielto voimassa kaavan laatimiseksi. Lupaa ei tarvita kaikkiin vähäisiin toimiin eikä esimerkiksi aiemmin myönnetyn rakennusluvan mukaisiin töihin. Apua lupatarpeen arviointiin voi tiedustella kunnan rakennusvalvonnasta.

Rakentamiseen tarvitaan yleensä rakennuslupa

Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava siitä, että rakentaminen tapahtuu säännösten ja määräysten mukaisesti. Rakentamiseen tarvitaan yleensä rakennuslupa tai muu hyväksyntä. Myös esimerkiksi korjaus- ja muutostyö tarvitsee rakennusluvan, jos se on verrattavissa rakentamiseen. Pienempiin hankkeisiin saattaa riittää toimenpidelupa tai pelkkä ilmoitus. Luvan tarve ratkeaa tapauskohtaisesti.

Kunnan tehtävänä on huolehtia ja valvoa, että rakentamisessa noudatetaan lain säännöksiä. Rakennuslupaa haetaan kirjallisesti kunnan rakennusvalvonnasta ja siitä peritään kunnan hyväksymä maksu. Lupahakemukseen on liitettävä hanketta koskevat selvitykset, jotka vaihtelevat hankkeen laadun ja laajuuden mukaan.

Lupahakemuksen vireilletulosta on yleensä ilmoitettava naapureille, ellei se ole ilmeisen tarpeetonta. Naapureilla on hankkeen vireilletulon jälkeen mahdollisuus huomautuksen tekemiseen. Luvan hakija voi myös selvittää naapurien kannan rakentamiseen etukäteen ja liittää selvitykset lupahakemukseen.

Lapsiviikko osa 5: Asuminen ja tapaamisoikeus

Jos lapsen vanhemmat eivät asu yhdessä, on valittava kumman luona lapsi asuu. Asuinpaikan valinnassa on lähtökohtana lapsen etu, johon vaikuttaa esimerkiksi se, miten lapsen asuminen ja arki järjestyy parhaiten. Vanhemmat voivat sopia esimerkiksi vuoroasumisesta, jolloin lapsi asuu noin puolet ajasta kummallakin vanhemmalla. Lapsi voi kuitenkin asua virallisesti vain yhdessä paikassa. Lapsen oikeudet muun muassa koulukuljetuksiin ja päivähoitopaikkaan määräytyvät asuinpaikan mukaan.

Lapsella on oikeus tavata ja pitää yhteyttä molempiin vanhempiinsa. Tapaamisoikeus on siitä huolimatta, että molemmat vanhemmat eivät olisikaan lapsen huoltajina. Tapaamisoikeus voidaan vahvistaa vain lapsen vanhemmalle eikä esimerkiksi muulle lapsen huoltajalle.

Vanhemmat voivat keskenään sopia lapsen asumisesta ja tapaamisesta. Sopimus voidaan tarvittaessa vahvistaa lastenvalvojan luona.

Lapsiviikko osa 4: Lapsilisä

Lapsilisää maksetaan jokaisesta Suomessa vakituisesti asuvasta lapsesta. Lapsilisää maksetaan siihen asti, kun lapsi täyttää 17 vuotta. Maksaminen loppuu, jos lapsi ja huoltaja muuttavat pysyvästi ulkomaille.

Lapsilisä maksetaan useimmiten äidille, isälle tai muulle huoltajalle. Lapsen vanhemmat voivat sopia kummalle lapsilisä maksetaan, jos vanhemmat asuvat erillään. 15-vuotta täyttänyt lapsi voi erityistilanteissa vaatia lapsilisän maksamista itselleen.

Lapsilisän määrä kasvaa lapsilisään oikeutettujen lapsien määrän mukaan. Korotusta myönnetään, jos lapsilisät maksetaan samalle henkilölle. Lapsilisän määrä esimerkiksi ensimmäisestä lapsesta on 95,75 euroa ja toisesta 105,80 euroa. Lapsilisä on verotonta tuloa. Yksin asuva huoltaja voi saada korotusta lapsilisään.

Lapsiviikko osa 3: Lapsen elatus ja elatusvelvollisuus

Lapsella on oikeus riittävään elatukseen. Elatus käsittää lapsen tarpeet, hoidon ja koulutuksen sekä niiden kustannukset. Lapsen oikeus elatukseen päättyy pääsääntöisesti silloin, kun lapsi täyttää 18 vuotta.

Alaikäisen lapsen elatuksesta ovat vastuussa molemmat vanhemmat. Vanhemmat vastaavat elatuksesta kykynsä mukaan. Elatuskykyyn vaikuttavat muun muassa vanhempien ikä, työkyky, varallisuus sekä muu lakiin perustuva elatusvastuu. Muut mahdolliset lapsen huoltajat eivät ole elatuslain mukaan elatusvelvollisia.

Lapsi voi saada elatusapua, jos vanhempi ei muutoin huolehdi elatuksesta tai lapsi ei pysyvästi asu vanhempansa luona. Elatusavun tarkoitus on kattaa lapsen elatuksesta aiheutuvia kustannuksia. Elatusavun määrästä voidaan sopia vanhempien kesken. Elatussopimus voidaan vahvistaa lastenvalvojan luona tai elatusapua koskeva asia voidaan tarvittaessa jättää tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Myös lapsilisä on tarkoitettu lapsen elatukseen. Lapsilisästä kerromme lisää huomenna.