Niko Nynäs

Ovatko vertaislainat pikavippien ja pankkilainan korvikkeita?

Vertaislainalla tarkoitetaan elinkeinonharjoittajan kuluttajalle välittämää luottoa, jossa luotto saadaan muulta kuin ammattimaiselta, elinkeinoa harjoittavalta luotonantajalta. Yleensä kyse on kahden yksityishenkilön välisestä luottosuhteesta. Vaikka vertaislainojen nimi viittaakin kahden toisiinsa verrattavan tahon välisiin lainaan, lainanantajana on lähes aina yksityinen ammattisijoittaja ja lainanottajana tavallinen yksityishenkilö.

Vertaislainan ja pikavippien saaminen ja nostaminen on helppoa. Lainanottajalta ei vaadita käyntiä lainanantajan tiloissa tai muutakaan henkilökohtaista asiointia. Lainaa koskevat asiat hoituvat suoraan verkossa, josta lainan saa nopeasti. Lainan saaminen pankista kestää tavallisesti useamman päivän. Vertaislainojen korot sijoittuvat pankista saatavien luottojen ja pikavippien korkotason väliin. Lainaamisen helppous ja alhaisilta vaikuttavat korot saattavat alentaa kynnystä harkitsemattomaan lainanottoon. Vuoden 2015 lopussa noin 370 000 suomalaisella oli maksuhäiriömerkintöjä.

Vertaislainat ovat Suomessa vielä suhteellisin tuore ilmiö. Vertaislainoja koskeva lakiehdotus on tällä hetkellä vireillä. Lakiehdotuksessa esitetään vertaislainoja välittävien yhtiöiden rekisteröintivelvollisuutta ja kuluttajille myönnettävien vertaislainojen rinnastamista kuluttajaluottoihin. Lue lisää täältä.

Kuluttajaluottojen korkokatto ei ole vähentänyt yksityishenkilöiden velkaantumista

Vuonna 2013 säädettiin korkokatto alle 2000 euron kuluttajaluottoihin, joissa todellinen vuosikorko saa nykyään olla enintään 50 prosenttiyksikköä yli viitekoron. Muutoksen tarkoituksena oli hillitä pienten kuluttajaluottojen ja ns. pikavippien ottamista.

Lakimuutos johti siihen, että pieniä luottoja alettiin tarjoamaan mm. luottotileinä, jolta kuluttaja voi nostaa luottoa yhteensä 2000 euroa tai enemmän. Lukumääräisesti pienten luottojen ottaminen on vähentynyt, mutta luottomäärät ovat samalla nousseet. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tutkimuksen mukaan luottojen euromäärä on noussut lakimuutoksen jälkeen noin 427 euroon, kun se ennen lakimuutosta oli noin 276 euroa.

Mikäli luotto jää maksamatta, velkomusasia voi lopulta päätyä tuomioistuimen ratkaistavaksi. Vaikka luottoja otetaan lukumääräisesti nykyään vähemmän, velkomusasioiden käsittely saattaa kuitenkin kestää aiempaa pidempään tuomioistuimessa. Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2015:60 mukaan tuomioistuimen on nimittäin tarkastettava, onko kuluttajaluottoa koskevassa asiassa kyse sopimusehtodirektiivin mukaisesta vakiosopimusehdosta. Jos on, tuomioistuimen tulee arvioida ehdon kohtuuttomuus viran puolesta. Kuluttajan ei siis tarvitse erikseen vedota ehdon kohtuuttomuuteen.

Mainitussa tapauksessa luottosopimuksen luottokorko oli ilmaistu epäselvästi muun muassa ilmoittamalla vain kuukausikorko, kun todellista vuosikorkoa ei oltu mainittu lainkaan. Korkein oikeus katsoi, että kuluttajalle toimitetut lainaehdot eivät täyttäneet lain vähimmäisvaatimuksia. Luottosopimuksen todellinen vuosikorko oli 118,80 %. Korkeimman oikeuden mukaan luottosopimus oli kuluttajan kannalta epäselvä ja luottokorkoa koskeva ehto kohtuuton.

Perintäviikko 2 osa 1: Mistä perinnässä on kysymys?

Laajennamme palvelutarjontaamme elokuun alusta lukien. Jatkossa myös perintäpalvelut ovat osa palveluvalikoimaamme. Siihen liittyen vietämme jälleen perintäviikkoa.

Perintä jaetaan vapaaehtoiseen ja oikeudelliseen perintään. Vapaaehtoisessa perinnässä velalliselle lähetetään maksuvaatimus ja velallista tarvittaessa tavoitellaan puhelimitse. Jos vapaaehtoiset perintätoimet eivät johda maksusuorituksen saamiseen, saatava voidaan siirtää oikeudelliseen perintään. Tällöin asiassa laaditaan summaarinen haastehakemus. Yksipuolisella tuomiolla vahvistettu saatava on ulosottokelpoinen.

Yrityssaatavien perinnässä käytämme tarvittaessa myös konkurssiuhkaista maksukehotusta, joka on tehokas keino saatavien perinnässä.

Huomenna käsittelemme perintäkulujen muodostumista ja niiden määrää. Jos yritykselläsi on avoinna olevia saatavia, ota perinnässä varaslähtö syksyyn ja ota meihin yhteyttä jo nyt!

Yhteisomistuksen purkaminen

Yhteisomistus ei aina toimi ongelmitta. Kyse voi olla siitä, että yhteisomistajien välinen luottamus tai yhteistyökyky on kadonnut. Omistajat eivät esimerkiksi saa sovittua, miten yhteisesti omistetun esineen tai muun omaisuuden käyttö jaetaan.

Lähtökohta on, että omistajat voivat ratkaista ongelmansa sopimalla asioista keskenään haluamallaan tavalla. Jos sovintoa ei saada aikaiseksi, yhteisomistajat voivat pyytää uskotun miehen määräämistä joko hallinnoimaan yhteisesti omistettua omaisuutta tai purkamaan yhteisomistussuhteen. Yhteisomistajuuden purkaminen on näistä vaihtoehdoista yleisemmin käytetty.

Yhteisomistajuuden purkamisen syynä voivat olla esimerkiksi yhteistyön hankaluus tai yhden/usean omistajan taloudellinen tilanne. Tilannetta ei välttämättä ratkaise se, että ulkopuolinen henkilö hallinnoi yhteistä omaisuutta, vaan ainoa ratkaisu on purkaa yhteisomistussuhde. Uskotun miehen määräämistä voi hakea yksikin omistaja muista riippumatta.

Jokaisella yhteisomistajalla on oikeus saada osansa yhteisestä omaisuudesta erotetuksi. Jos omaisuuden jakaminen osiin ei ole mahdollista tai se ei ole tehtävissä järkevin kustannuksin, omaisuus voidaan määrätä myytäväksi yhteisomistuksen purkamista varten. Uskottu mies huolehtii omaisuuden myynnistä ja saadun kauppahinnan jakamisesta omistajille.

Yhteisomistus ja omaisuudesta määrääminen

Omistuksen lähtökohtana on ns. nimiperiaate, jonka mukaan omaisuus kuuluu sille, jonka nimissä se on. Omaisuus voidaan kirjata yhden tai usean henkilön nimiin. Jotta kunkin omistajan omistusosuudet kyetään määrittämään, ne on syytä kirjata tarkasti omaisuutta koskeviin asiakirjoihin.

Yhteisomistus voi tulla kyseeseen esimerkiksi kiinteistön tai irtaimen esineen kohdalla. Lähtökohta on, että kaikki omistavat yhtä suuren osan esineestä, ellei asiakirjoista tai muista olosuhteista muuta ilmene. Omistajan oikeudet ja velvollisuudet määräytyvät omistusosuuksien mukaisessa suhteessa.

Yhteisomistus tarkoittaa käytännössä sitä, että esineen omistus on jaettu usean henkilön kesken, mutta varsinaista esinettä ei. Yhteisomistajalla on lähtökohtaisesti oikeus luovuttaa oma osuutensa vapaasti muista omistajista riippumatta. Muilla omistajilla ei ole esimerkiksi etuoiketta ostaa luovutettavaa osuutta, ellei niin ole erikseen sovittu. Osuuttaan saa myös hyödyntää muutoin haluamallaan tavalla, kunhan muiden omistajien edut ja oikeudet eivät vaarannu.

Jos omistajan toimi koskee koko yhteistä omaisuutta, siihen voidaan ryhtyä vain kaikkien omistajien suostumuksella. Yksi omistaja ei voi esimerkiksi vuokrata esinettä ilman muiden suostumusta. Osaomistaja voi toimia muiden omistajien puolesta heidän valtuuttamanaan. Valtuutuksen on yleensä hyvä olla kirjallinen. Pitkäaikainen toiminta kaikkien omistajien puolesta ilman kirjallista valtuutustakin saattaa synnyttää kolmanteen tahoon perustellusti luottamuksen, että osaomistajat ovat sallineet yhden omistajan toimia kaikkien puolesta.

Oikeusturvavakuutus

Oikeusturvavakuutus korvaa yleensä asianajo- ja oikeudenkäyntikuluja, joita aiheutuu avustajan käyttämisestä sellaisissa asioissa, jotka voidaan saattaa käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Oikeusturvavakuutus voi sisältyä esimerkiksi henkilön kotivakuutukseen. Vakuutuksesta korvataan sekä riita- että rikosasioista aiheutuvia kuluja. Oikeusturvavakuutukset eivät yleensä korvaa kuluja muissa, kuin käräjäoikeuden ratkaistavaksi saatettavissa asioissa. Korvauspiirin ulkopuolelle jäävät siten esimerkiksi hallinto-oikeudessa tai erikoistuomioistuimissa käsiteltävät asiat. Vakuutuksesta korvattavat kulut ja korvauspiiri määräytyvät vakuutuksen ehtojen mukaisesti.

Vakuutuksesta korvattavia asiaryhmiä on usein rajoitettu vakuutusehdoissa. Korvauspiirin ulkopuolelle on tyypillisesti jätetty asioita, jotka liittyvät esimerkiksi vakuutetun työhön, avioeroon tai lasten elatukseen, huoltoon, tapaamisoikeuteen tai asumiseen. Rajoitusehdot vaihtelevat eri vakuutusyhtiöiden välillä. Oikeusturvavakuutuksesta korvataan tavallisesti vain osapuolen omat oikeudenkäyntikulut. Vakuutetun maksettavaksi tulevia vastapuolen kuluja ei yleensä korvata. Jotkin vakuutusyhtiöt tarjoavat maksullista lisäturvaa, joka kattaa myös vastapuolen kulut.

Vakuutuksesta korvattavat kulut rajoittuvat vakuutuksessa määrättyyn enimmäiskorvausmäärään, joka kotivakuutukseen kuuluvassa oikeusturvavakuutuksessa on useimmiten 8.500 – 17.000 euron välillä. Vakuutettu joutuu maksamaan itse osan kuluista omavastuuosuutena, joka voi olla esimerkiksi 15 % aiheutuneista kuluista ja vähintään 150 euroa.

Vakuutuksesta korvataan yleensä vakuutuskauden aikana sattuneet vakuutustapahtumat. Oikeusturvavakuutuksen tulee siis olla voimassa silloin, kun vakuutustapahtuma aiheutuu. Vakuutustapahtumaksi riita-asioissa katsotaan riidan syntyminen vakuutusehdoissa määrätyllä tavalla. Useimmiten riidan katsotaan syntyvän, kun asiassa esitetty vaatimus kiistetään. Korvattavuuteen vaikuttaa lisäksi ns. kahden vuoden sääntö. Jos oikeusturvavakuutus on ollut voimassa alle kaksi vuotta, vakuutuksesta korvataan kulut vain, jos myös vaatimuksen perusteena olevat seikat ovat syntyneet vakuutuksen voimassaoloaikana. Esimerkiksi asuntokauppariidassa vakuutuksen voidaan edellyttää olleen voimassa jo kaupantekohetkellä, vaikka kauppaan liittyvä riita aiheutuisikin vasta myöhemmin, jos vakuutus ei vielä tuolloin ole ollut voimassa kahta vuotta. Voimassaoloaikaan lasketaan se aika, jonka vakuutus on keskeytyksettä ollut yhtäjaksoisesti voimassa yhdessä tai useammassa vakuutusyhtiössä saman sisältöisenä. Vakuutusyhtiötä vaihdettaessa on siis pidettävä huolta, ettei vakuutusturvaan tule katkoksia.

 

Oikeusapu

Oikeusavulla tarkoitetaan yleensä sitä, että yksityishenkilö voi saada oikeudellisen asian hoitamiseen avustajan osittain tai kokonaan valtion kustantamana. Oikeusapua voi saada kaikkiin oikeudellisiin asioihin. Oikeusapua ei myönnetä yrityksille tai yhteisöille.

Oikeudenkäyntiasioissa henkilö tarvitsee usein oikeudellisen avustajan. Oikeusapua saava henkilö voi valita, haluaako hän avukseen julkisen vai yksityisen avustajan. Korvausta avustajan palkkioon ei myönnetä yksinkertaisiin asioihin, jotka henkilö kykenee hoitamaan itse. Tällaisia asioita ovat tyypillisiä esimerkiksi yksinkertaiset hakemusasiat, kuten riidattomat avioerot. Oikeusaputoimisto kuitenkin neuvoo tarvittaessa näissäkin asioissa.

Oikeusavulla kustannettavaa yksityistä avustajaa ei voi käyttää muissa, kuin oikeudenkäyntiasioissa. Tällaisia muita asioita ovat esimerkiksi yleinen oikeudellinen neuvonta, perunkirjoitukset tai asiakirjojen laadinta. Oikeusapua näihin asioihin voi saada oikeusaputoimistosta.

Oikeusapu myönnetään hakijan käyttövarojen perusteella. Käyttövarat lasketaan tulojen, menojen ja elatusvelvollisuuden perusteella. Oikeusapua voi saada joko ilmaiseksi tai omavastuuta vastaan käyttövarojen määrästä riippuen, esimerkiksi:

Taloudessa vain hakija

käyttövarat (kk) omavastuu
enintään 600e 0%
601-1300e 20-75%
yli 1300e 100% (ei korvata)

Taloudessa lisäksi puoliso

käyttövarat yhteensä (kk) omavastuu
enintään 1100e 0%
1101-2400e 20-75%
yli 2400e 100% (ei korvata)

Lisäksi hakijan on maksettava lisäomavastuuosuus, jos hakijan ja puolison varallisuus ylittää 5.000 euroa. Lisäomavastuun määrä on 50% yli 5.000 euron nettovarallisuudesta. Jos puolisoilla on esimerkiksi talletuksia 25.000 euroa, lisäomavastuun määräksi saadaan (25.000 – 5.000) * 50% = 10.000 euroa. Lisäomavastuuta laskettaessa varallisuudeksi ei katsota perheen asuntoa, tavanomaista loma-asunto eikä autoa, joiden arvo on kohtuullinen suhteessa perheen kokoon ja tarpeeseen.

Oikeusapua ei yleensä ole mahdollista saada, jos hakijalla on oikeusturvavakuutus, josta voidaan kattaa asian kulut.

Avioliittoviikko osa 5: Osituksen esisopimus

Avioehtosopimuksella puolisot voivat sopia siitä, mikä omaisuus kuuluu puolisoiden avio-oikeuden piiriin ja mikä ei. Jos puolisot haluavat tarkemmin ennakkoon sopia siitä, miten puolisoiden omaisuus jaetaan mahdollisen avioeron jälkeisessä osituksessa, puolisot voivat tehdä osituksen esisopimuksen. Tällaisesta sopimuksesta on käytetty myös muita nimiä, kuten sopimus avioeron varalta tai pelkkä ositussopimus.

Osituksen esisopimuksella voidaan sopia esimerkiksi siitä, miten puolisoiden yhteisen asunnon omistus ja asunnon velkavastuu määräytyy osituksen jälkeen. Esisopimus voidaan laatia milloin tahansa avioliiton aikana. Jos puolisot ovat lisäksi tehneet avioehtosopimuksen, tulee sopimusten mahdolliset ristiriidat ottaa huomioon.

Osituksen esisopimus sitoo vain sopimuksen osapuolena olevia puolisoita. Esisopimus on tästä syytä käyttökelpoinen vain avioeron varalta, sillä esisopimus ei ole sido kuolleen puolison perillisiä. Sopimus ei myöskään sido muita sopimuksen ulkopuolisia tahoja, kuten puolisoiden mahdollisia velkojia.

Avioliittoviikko osa 4: Avio-oikeuden rajoittaminen

Lähtökohta on, että aviopuolisoilla on täysi avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Avio-oikeuden nojalla molemmat puolisot saavat osituksessa puolet heidän yhteenlasketun omaisuutensa säästöstä. Avio-oikeutta voidaan rajoittaa puolisoiden tekemällä avioehdolla ja lahjakirjassa tai testamentissa olevalla määräyksellä. Lahjoittaja voi esimerkiksi määrätä, että omaisuuden saajan aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta näin saatuun omaisuuteen, sen sijaan tulleeseen omaisuuteen tai omaisuuden tuottoon.

Avioehdolla puolisot voivat keskenään määrätä avio-oikeutensa laajuudesta laista poikkeavasti. Avioehto voidaan tehdä avioeron, kuoleman tai kummankin varalta. Avioehdon määräyksellä voidaan esimerkiksi sulkea avio-oikeus kokonaan pois puolisoiden avioeron varalta. Avioehtosopimus voidaan tehdä ennen avioliittoa tai sen aikana ja se on rekisteröitävä maistraattiin.

Jos puolison omaisuus luovutetaan konkurssiin, toisella puolisolla on mahdollisuus poistaa avio-oikeus ilmoittamalla siitä maistraatille. Ilmoitus on tehtävä vuoden kuluessa konkurssin alkamisesta.

Avioliittoviikko osa 3: Puolisoiden omaisuus

Avioliiton solmiminen ei välittömästi vaikuta puolisoiden omistus- tai velkasuhteisiin. Puolisot omistavat yksin kaiken nykyisen ja avioliiton aikana tulevan omaisuutensa. Myös puolisoiden yksin ottamat velat (poislukin elatusvelka) ovat yksin kyseisen puolison vastuulla.

Puolisot saavat itse määrätä omasta omaisuudestaan tietyin rajoituksin. Puoliso ei saa ilman toisen puolison suostumusta myydä puolisoiden yhteistä kotia eikä tiettyä irtainta omaisuutta, kuten asuntoirtamistoa, toisen puolison henkilökohtaista irtaimistoa tai työvälineitä.

Puolisoiden omistussuhteet määräytyvät avioliiton aikana samojen sääntöjen mukaan kuin omistussuhteet muutoinkin. Rekisteröitävän omaisuuden omistajana pidetään sitä, jonka nimiin omaisuus on kirjattu. Esimerkiksi ajoneuvojen osalta omistus käy ilmi ajoneuvorekisteristä. Tällainen ns. omistusolettama voi olla kumottavissa, jos todellinen (kirjauksesta poikkeava) omistus pystytään uskottavasti osoittamaan muulla tavoin.

Vaikka avioliitto ei heti solmimishetkellä suoraan vaikutakaan puolisoiden omaisuuteen, sen merkitys tulee esille avioliiton päättyessä. Avioliitto synnyttää kummallekin puolisolle avio-oikeuden toistensa omaisuuteen. Avio-oikeuden perusteella kummallakin puolisolla on pääsäännön mukaan oikeus saada osituksessa puolet puolisoiden yhteenlasketun omaisuuden säästöstä. Jos ositus perustuu puolison kuolemaan, vastaava oikeus on kuolleen puolison perillisillä. Toisin sanoen vähemmän omistavalla puolisolla on oikeus saada tasinkoa enemmän omistavalta.

Avio-oikeuteen voidaan kuitenkin vaikuttaa erilaisin määräyksin; näistä lisää huomenna.