Tekijänoikeusviikko osa 4: Todistelu ja todisteiden arviointi

Oikeudenkäymiskaaren 17:2 §:n mukaan riita-asiassa asianosaisen on näytettävä ne seikat, joihin hänen vaatimuksensa tai vastustamisensa perustuu. Tämä tarkoittaa sitä, että osapuolen on esitettävä omien väitteidensä tueksi todisteita. Säännös ei suoraan ratkaise kysymystä todistustaakan jakautumisesta asianosaisten välillä. Todistustaakan asettaminen osapuolelle tarkoittaa samalla osapuolen riskiä siitä, että seikka jääkin ilman riittävää näyttöä. Säännös ilmaisee sen lähtökohdan, että todistustaakka voi olla paitsi kantajalla myös vastaajalla. Yleispätevää sääntöä todistustaakan jakautumisesta riita-asiassa ei ole (HE 46/2014). Oikeudenkäymiskaaren 17:5 §:n mukaan sellaisista seikoista ei tarvitse esittää todisteita, joista osapuolet ovat yhtä mieltä tai seikoista, jotka asianosainen on tunnustanut. Tunnustus on sovintokelpoisissa riita-asioissa osapuolta sitova (OK 17:5).

Riita-asioissa ongelmaksi muodostuu usein se, kumpi osapuoli on mistäkin seikasta näyttövelvollinen. Lisäksi on harkittava, kuinka vahvaa näyttöä edellytetään sille, että seikka on tullut näytetyksi. Seikan asettaminen tuomion perustaksi edellyttää, että asianosainen on esittänyt siitä uskottavan näytön (OK 17:2). Käytännössä näyttökynnys sallii aina pienemmän tai suuremman epävarmuuden olemassaolon. Näyttökynnys on riita-asioissa alempi kuin rikosasioissa, mutta korkeampi kuin todennäköiset syyt (HE 46/2014). Kynnyksen korkeutta on kuvattu ilmaisulla ”jonkinlainen järkevä näyttöenemmyys”. (Lappalainen, näytön arviointi)

Näyttövelvollisen osapuolen on siis annettava riittävä näyttö, jotta seikka tulee näytetyksi. Vastatodistelua esittävältä osapuolelta ei yleensä edellytetä yhtä vahvaa näyttöä. Suhteellisen heikkokin vastanäyttö saattaa riittää heikentämään toisen osapuolen esittämää näyttöä sen verran, ettei seikkaa enää katsota tulleen näytetyksi. Molempien osapuolten intressissä on kuitenkin esittää asiassa mahdollisimman hyvä näyttö, jotta hänen kantansa voitaisiin katsoa asiassa oikeaksi. (Lappalainen, näytön arviointi) Vastakkaisia todisteita ja todistelua arvioitaessa suuri painoarvo on sillä, kumman osapuolen esittämän näytön katsotaan olevan uskottavampi.

Lähtökohtana todistelun arviointiin on tuomioistuimen oikeus vapaasti harkita esitettyjen todisteiden arvo. Tuomion perusteluissa on ilmoitettava, mihin seikkoihin ja oikeudelliseen päättelyyn ratkaisu perustuu. Perusteluissa on myös selostettava, millä perusteella riitainen seikka on tullut näytetyksi tai jäänyt näyttämättä (OK 24:4). Harkinnan lopputuloksen tulee olla sellainen, että oikeudenkäynnin ulkopuoliset henkilöt voivat pitää ratkaisua perusteltuna (Tirkkonen s. 94).

Näyttönä otetaan huomioon kaikki, mitä osapuolet ovat asiassa esittäneet. Tuomioistuimen tulee myös ottaa huomioon sellainen aineisto, joka on lain puitteissa tullut sen tietoon todistelun ulkopuolella. Tähän kuuluu kaikki, mitä asianosaisten lausumissa tai muussa prosessiin kuuluneessa käyttäytymisessä on tullut ilmi. Esimerkiksi sillä voi olla merkitystä, jos osapuoli ilman pätevää syytä jättää saapumatta tuomioistuinkäsittelyyn. (Lappalainen, vapaa todistelu)

Todisteilla pyritään osoittamaan väitetty teko tai tapahtuma tekohetkellä. Jälkikäteen tehdyt havainnot eivät välttämättä osoita tekohetken tapahtumia. Jos esimerkiksi autoa on vahingoitettu tiistaina, henkilön läsnäolo auton lähettyvillä keskiviikkona ei osoita henkilöä vahingontekijäksi. Sama ajattelutapa koskee vertaisverkkotapauksissa esittävää todistelua. Jos esimerkiksi väitetään henkilön langattoman lähiverkkoyhteyden olleen kaikkien käytettävissä (ts. avoin) helmikuussa 2015, sillä ei ole merkitystä, onko yhteys tällä hetkellä avoin vai ei.

Jos tekijänoikeuden haltija väittää liittymänhaltijan saattaneen yleisön saataville tekijänoikeudenalaista materiaalia, tekijänoikeuden haltijan tulee osoittaa, että näin on tapahtunut ja että liittymänhaltijan on tehnyt väitetyn loukkauksen. Toisaalta jos liittymän haltija väittää lähiverkkoyhteyden olleen avoin tiettynä ajankohtana, hänen tulee esittää väitteensä tueksi riittävä näyttö. Näytön esittäminen kauan sitten vallinneista olosuhteista on usein lähes mahdoton tehtävä. Usein on hankala edes esimerkiksi muistaa mitä on tehnyt 6-12 kuukautta sitten tiettynä päivänä. Muistatko, mitä teit esimerkiksi 25.2.2015?

Jos liittymänhaltijan todetaan olevan vastuussa tekijänoikeuden loukkauksesta, mikä on oikea hyvityksen määrä? Jos hänen todetaan aiheuttaneen tekijänoikeuden haltijalle vahinkoa, kuinka paljon vahingonkorvausta tulisi maksaa? Tästä jatkamme huomenna.

Lähteet

Lappalainen Juha, V Todistelu teoksessa Prosessioikeus, Talentum e-kirja
Tirkkonen Tauno, Suomen siviiliprosessioikeus II, 1977

Tekijänoikeusviikko osa 3: Oikeudenhaltijan vaatimukset ja asian selvittely

Kun oikeudenhaltija on saanut internet-liittymän haltijan yhteystiedot teleoperaattorilta, miten asian selvittely jatkuu?

Sopiva vertauskohta löytyy vahingonkorvaustilanteesta: vahingon aiheuduttua otetaan yhteyttä henkilöön, joka tietää asiasta tai jonka epäillään aiheuttaneen vahingon. Tekijänoikeusloukkauksen tapauksessa on loogista lähteä selvittämään asiaa sen henkilön kanssa, jonka internet-liittymän kautta oikeudenhaltijan mielestä tekijänoikeusloukkaus on tapahtunut. Oikeudenhaltija voi lähettää liittymän haltijalle esimerkiksi kirjeen asian selvittämiseksi tai maksuvaatimuksen esittämiseksi, mikäli liittymän haltija on oikeudenhaltijan mielestä tehnyt oikeudenloukkauksen.

Jos kirjeensaaja ei ota yhteyttä lähettäjään, todennäköisiä syitä siihen ovat, että hän ei ole joko tehnyt väitettyä loukkausta tai hän ei ole syystä tai toisesta halukas asiaa selvittämään. Kirjeensaaja saattaa myös ilmoittaa, ettei ole vastuussa rikkeestä eikä suostu suorittamaan hyvitystä. Tekijänoikeuden haltijan on tällöin päätettävä, miten asiassa edetään. Jos oikeudenhaltija ei ole saanut lähettämänsä kirjeen perusteella maksua eikä muutenkaan selvyyttä asiaan, vaihtoehtona on joko jättää asian selvittely siihen tai jatkaa sitä oikeusteitse.

Jos kirjeensaaja on tehnyt mainitun tekijänoikeusloukkauksen ja on sen valmis myöntämään sekä halukas tekemään asiassa sovinnon, osapuolet voivat sopia asian ilman oikeudenkäyntiä. Sovintosumma voi sijoittua mihin tahansa alkuperäisen, täysimääräisen vaatimuksen ja nollan euron välille. Osapuolet voivat sopia hyvityksen määrästä vapaasti (Tekijänoikeusneuvoston lausunto 2009:16). Tekijänoikeuden haltijan mahdollisessa oikeudenkäynnissä vaatima täysimääräinen hyvitys tulisi olla kirjeensaajan tiedossa, jotta hän voi arvioida tarjottujen sovintoehdotusten kohtuullisuutta.

Jos asiassa ei päästä sovintoon ja oikeudenhaltija vie asian tuomioistuimen ratkaistavaksi, tuomioistuin ratkaisee asian arvioituaan asiassa esitetyn näytön. Näytön arviointiin palataan huomenna.

Tekijänoikeusviikko osa 2: Markkinaoikeus ja yhteystietojen luovuttaminen

Miksi markkinaoikeus velvoittaa operaattorit luovuttamaan yksityishenkilöiden yhteystietoja? Onko tekijänoikeutta loukattu sillä tavoin, että tiedot tulee luovuttaa?

Tietojen luovuttamista koskevissa hakemuksissa luovutuspyyntöä on perusteltu sillä, että kyseisten käyttäjien internet-liittymien kautta on merkittävissä määrin saatettu tekijänoikeuden alaista materiaalia yleisön saataviin BitTorrent-vertaisverkossa. BitTorrent-jakelu tapahtuu suoraan kahden tai useamman käyttäjän välillä. BitTorrent-käyttäjät löytävät toisensa niin sanotun parven (swarm) kautta. Parven muodostavat samaa tiedostoa jakavat ja lataavat käyttäjät.

BitTorrent-parveen voi ainakin teoriassa liittyä kuka tahansa, jos liittymistä ei ole mitenkään rajoitettu. Markkinaoikeuden mukaan (esim. MAO Dnro 2015/353, 2015/375, 2015/509) tällaisen avoimen jakelukanavan käyttö vastaa tekijänoikeuslain 2 §:ssä tarkoitettua teoksen saattamista yleisön saataviin. Näin on, vaikka parveen ei olisi liittynyt yhtäkään lataajaa. Jos teos saatetaan yleisön saataviin ilman tekijän lupaa, on kyseessä tekijänoikeuden loukkaus. Loukkauksen vakavuus ja merkittävyys riippuu muun muassa siitä, kuinka monen käyttäjän saataville teos on tosiasiassa saatettu.

Markkinaoikeus on edellä mainituissa yhteystietojen luovutusta koskevissa ratkaisuissaan katsonut, että tekijänoikeuden haltijan näkökulmasta asiassa on merkityksellistä myös se, paljonko teosta on kokonaisuutena jaettu. Tekijänoikeuslain tietojen luovutusta koskevassa 60 a §:ssä mainittu merkittävyyskynnys on lähtökohtaisesti asetettu koskemaan yksittäisen tekijänoikeuden loukkauksen merkittävyyttä. Merkittävyys on arvioitava tapauskohtaisesti asiaan vaikuttavat olosuhteet huomioiden. Markkinaoikeus onkin todennut, että yksittäistapauksen arvioinnissa ei voida jättää täysin ottamatta huomioon olosuhteena sitä, paljonko teosta on kokonaisuudessaan jaettu.

Merkittävyyskynnyksen ylittymistä ei ole arvioitu pelkästään yksittäisen tekijänoikeuden loukkauksen vakavuudella, vaan loukkauksen vakavuutta on verrattu yhteystietojen luovuttamisesta aiheutuviin haittoihin. Tässä arvioinnissa markkinaoikeus on päätynyt siihen, että tietojen luovutuksesta yksityishenkilölle aiheutuvat haitat eivät ole niin merkittäviä kuin tietojen luovuttamista puoltavat syyt. Tietojen luovuttaminen on käytännössä välttämätöntä mahdollisen tekijänoikeudellisen loukkauksen selvittämiseksi.

Ratkaisuissa ei ole tarkasteltu tietojen luovutuksesta aiheutuvia haittoja kollektiivisesti vaan yksittäistapauksina. Syynä on se, että vaikka yhdellä hakemuksella haettaisiin useiden henkilöiden yhteystietoja luovutettavaksi, myönteisestä luovutuspäätöksestä mahdollisesti aiheutuvat haitat kohdistuvat aina yksilöihin. Hakemuksen tehneet ovat ilmoittaneet hakemuksessaan sitoutuvansa siihen, ettei näin saatuja tietoja luovuteta Suomen ulkopuolelle. Markkinaoikeus on lisäksi todennut, että tietoja saa käyttää vain väitettyjen loukkausten selvittämiseen ja vaatimusten esittämiseen. Tiedot saanutta tahoa sitoo myös vaitiovelvollisuus ja hyväksikäyttökielto saamistaan tiedoista (tietoyhteiskuntakaari 136 §, aiemmin sähköinen tietosuojalaki 5 §).

Tietojenluovutuspäätöksiin voi hakea muutosta, mikäli Korkein oikeus myöntää valitusluvan. Muutosta voivat hakea vain asianosaiset. Asianosaisia eivät ole ne, joiden tietoja on luovutettu.

Kun tekijänoikeuksien haltija on markkinaoikeuden päätökseen nojaten saanut yhteystiedot teleoperaattorilta, seuraavaksi otetaan yhteyttä liittymän haltijaan. Mitä sitten tapahtuu, se selviää huomenna.

Tekijänoikeusviikko osa 1

Vertaisverkkojakelu: vahingonkorvaus vai tekijänoikeuslain 57 §:n mukainen hyvitys?

Vertaisverkkojakelu(p2p)-tapauksissa on noussut esille kysymys tekijänoikeuslaissa mainitun hyvityksen maksamisesta ja vahingonkorvauksesta. Hyvitystä on oikeutettu vaatimaan teoksen tekijä eli tekijänoikeuden haltija. Muut mahdolliset oikeudenhaltijat eivät voi esittää hyvitykseen perustuvia vaatimuksia. Jos tekijänoikeuden haltija on esimerkiksi siirtänyt ainoastaan dvd- tai streaming-jakeluoikeudet toiselle toimijalle, tällainen toimija ei voi esittää tekijänoikeuslain mukaista hyvitysvaatimusta pelkästään jakeluoikeuksiin perustuen. Mahdollista tietenkin on, että tekijä on siirtänyt myös oikeuden esittää omiin oikeuksiinsa perustuvia vaatimuksia tai jonkin muun tekijän yksinoikeuksiin kuuluvan oikeuden, johon hyvitysvaatimus voidaan perustaa.

Jakeluoikeuksien haltija voi hakea korvausta menetyksistään ainoastaan vahingonkorvauksen kautta. Vahingonkorvaus on nimensä mukaisesti korvausta jostakin aiheutuneesta vahingosta. Korvausta vaadittaessa on näytettävä aiheutunut vahinko ja sen määrä. Vahinkoa ovat esimerkiksi saamatta jääneet lipputulot tai saamatta jäänyt voitto DVD-myynnistä. Korvausvelvollinen on se, joka on vahingon aiheuttanut.

Hyvitys ja vahingonkorvaus ovat eri asioita eikä niitä tule sekoittaa keskenään. Tekijänoikeuden haltija voi vaatia maksettavaksi sekä hyvitystä että vahingonkorvausta, jos hänelle on aiheutunut myös vahinkoa.

Tekijänoikeuslain 57 §:n mukainen hyvitysvelvollisuus syntyy tekijänoikeuslain loukkauksella, vaikka loukkaus ei aiheuttaisi oikeudenhaltijalle vahinkoa tai vaikka loukkauksen tekijä ei hyödyntäisi teosta taloudellisesti. Hyvityksen saamisen edellytykset täyttyvät helpommin kuin vahingonkorvausvastuun edellytykset. Hyvitystä on suoritettava, vaikka loukkauksesta ei ole aiheutunut oikeudenhaltijalle taloudellisia menetyksiä, kuten saamatta jäänyttä voittoa.

Hyvityksen saaminen ei myöskään edellytä, että tekijänoikeuden haltija olisi edes pyrkinyt hyödyntämään teosta taloudellisesti. Oikeudenhaltija on voinut esimerkiksi luoda ainutlaatuinen teoksen, jota hän ei ole tarkoittanut antaa muiden käyttöön tai edelleen luovutettavaksi. Tällaisen teoksen tekijänoikeutta voidaan silti loukata sellaisella tavalla, joka oikeuttaa tekijänoikeuden haltijan saamaan loukkauksen perusteella hyvitystä.

Hyvitysvelvollisuuden peruste on selvä: hyvitystä on suoritettava tekijänoikeuslain vastaisesta toiminnasta. Ongelmaksi saattaa muodostua kuitenkin loukkauksen tehneen eli sen tahon löytäminen, joka on velvollinen suorittamaan hyvityksen. Tästä lisää huomenna.

Tekijänoikeusviikko 22.-26.2.

Julkaisemme ensi viikolla (22.-26.2.2016) sarjan artikkeleja liittyen tekijänoikeuskysymyksiin vertaisverkkojakelussa. Jos sinulla on mielessä jokin aiheeseen liittyvä itseäsi askarruttava tai muuten kiinnostava kysymys, voit ehdottaa aihetta meille. Olemme saaneet jo joitakin ehdotuksia kiinnostavista aiheista.

Ehdotuksia voi lähettää PE 19.2. klo 16:00 asti meille sähköpostitse. Yksittäistapausten arviointi ei ole mahdollista, elleivät kaikki yksityiskohdat ole selvillä. Vastaamme sähköpostitse niihin kysymyksiin, joihin ei vastata artikkeleissa.

Käräjäoikeusverkostoon tulossa muutoksia

Oikeusministeriö on ilmoittanut käräjäoikeusverkostoon tehtävistä muutoksista. Nykyisistä varsinaisista käräjäoikeuksista Järvenpäässä sijaitseva Tuusulan käräjäoikeus suljetaan kokonaan. Kanslia sen sijaan lakkaa 9 paikkakunnalla ja esimerkiksi Iisalmeen, Kotkaan ja Raaheen ei jäisi myöskään enää istuntopaikkaa. Erillinen istuntopaikka suljetaan 14 paikkakunnalla, kuten Alajärvellä, Pieksämäellä ja Torniossa.

Vähentämisen syynä on säästötarve, mutta mitä siitä seuraa?

Matkat pitenevät

Käräjäoikeuden toimipaikan menettävien alueiden asiakkaat joutuvat jatkossa asioimaan pidemmän matkan päässä sellaisissa jutuissa, joita ei ratkaista kirjallisessa menettelyssä. Tämä näkyy varsinkin haja-asutusalueilla, joilla pääosa suljettavista toimipaikoista sijaitsee.

Voitaisiinko käräjäoikeusverkostosta nyt poistettuja istuntopaikkoja korvata tai uusia istuntopaikkoja tarvittaessa jopa lisätä ilman suuria kustannuksia niin, että istuntoja järjestettäisiin esimerkiksi poliisilaitosten toimipaikoissa? Näin olemassa olevia tiloja voitaisiin hyödyntää ja käyttää tehokkaammin, kuin varaamalla erillisiä istuntopaikkoja pelkästään käräjäoikeuksien istuinnoille.

Heikkeneekö asiakkaan oikeusturva?

Henkilökunnan irtisanomisista ja vapautuvista toimitiloista aiheutuvat säästöt tulisi suunnata oikeuslaitoksen kehittämiseen asiakkaiden oikeusturvan varmistamiseksi. Oikeusturva voi toteutua vain, jos oikeudelliset palvelut ovat riittävissä määrin asiakkaiden saatavilla. Toimipaikkojen kadotessa asiakkaiden lähettyviltä on olemassa vaara, että asiointi käy liian hankalaksi tai kalliiksi. Henkilökohtaisen asioinnin tarpeen on arvioitu vähenevän ja sähköistä asiointia tullaan lisäämään asiointipankki(AIPA)-hankkeen myötä.

Henkilökohtaista asiointia edellyttävien palvelujen hankkiminen aiempaa kauempaa nostaa palvelun käyttäjän kustannuksia.  Köyhän ja varakkaan oikeusturvan tason välissä oleva kuilu on vaarassa kasvaa aiempaa suuremmaksi, kun otetaan huomioon lisäksi tuomioistuinmaksuihin tehdyt korotukset 1.1.2016 alkaen. Köyhän oikeusturvan heikkenemisen näkökulmasta kokonaiskuviosta puuttuu enää se, että oikeusavun määrää leikkattaisiin tai sen käyttöalaa muuten rajoitettaisiin. Nämä molemmat asiat ovat tällä hetkellä selvityksen alla.

Lähteet

Oikeusministeriön tiedote 11.2.2016 linkki
Oikeusministeriö: Oikeusavun kokonaissuunnitelma (Selvityksiä ja ohjeita 41/2015)
http://yle.fi/uutiset/7_karajaoikeutta_katoaa__mita_tapahtuu_rosvolle_ja_tuomarille/8666025

Muutoksia sääntöihin ja hinnastoon 10.2.2016

Yksinkertaistimme riidanratkaisupalvelumme sääntöjä ja selkeytimme hinnastoamme vastaamaan paremmin toimintaperiaatteitamme ja parantamaan osapuolten mahdollisuuksia ennakoida menettelyn kustannuksia. Uudistusten tavoitteena on myös antaa osapuolille paremmat mahdollisuudet asiansa ajamiseen taloudellisesta asemasta riippumatta.

Kirjallisen menettelyn osalta palkkioon kuuluvaa sivumäärää nostettiin ja sivurajoitus kohdistettiin koskemaan ainoastaan osapuolten toimittamia todisteita. Suullinen käsittelyistunto kestää korkeintaan yhden päivän. Molemmat osapuolet voivat kutsua käsittelyyn kolme todistajaa aikaisemman kahden todistajan sijasta.

Riita tavaran kaupasta

Milloin ostajalla on oikeus palauttaa tavara? Täytyykö myyjän palauttaa ostajan maksama summa?

Tavarakaupassa tulee usein riitaa siitä, onko tuote ollut sellainen, kuin on sovittu. Näin on varsinkin silloin, kun ostetaan tai myydään käytettyä tavaraa netissä. Jos ostaja ei ole mielestään saanut oikeanlaista tai laatuista tuotetta, ostaja todennäköisesti haluaa palauttaa tuotteen tai vaatii hinnanalennusta. Ostaja saattaa vaatia myyjää palauttamaan koko maksamansa summan, jos ostaja ei ole saanut ollenkaan tuotetta. Myyjän puolella kaupanteon ongelmat liittyvät usein siihen, että myyjä on toimittanut tavaran ennakkoon, eikä ostaja maksakaan tuotetta. Toinen myyjäpuolen ongelma on, että ostaja vaatii osaa maksusta takaisin, vaikka myyjän mielestä tavara on ollut asianmukainen.

Myyjän tai ostajan oikeus saada vaatimuksensa läpi riippuu paljon siitä, mitä osapuolten välillä kaupasta on sovittu. Sopimus on voitu tehdä esimerkiksi jollakin keskustelualueella, sähköpostissa tai puhelimitse.

Ostaja ja myyjä eivät aina pääse yhteisymmärrykseen siitä, miten riita tulisi ratkaista. Me ratkaisemme myös tavaran kauppaan liittyviä riitoja. Katso täältä, miksi riita kannattaa ratkaista meillä ja miten menettely aloitetaan.

 

Riita auton kaupasta

Auton kaupasta voi usein tulla riitaa. Riita voi johtua esimerkiksi ostajan ja myyjän eriävästä käsityksestä siitä, mitkä ovat ostajan ja myyjän vastuut tehdyssä kaupassa.

Jos kuluttaja ostaa auton liikkeenharjoittajalta, kauppaan sovelletaan kuluttajansuojalakia. Muissa tilanteissa kauppaan sovelletaan kauppalakia. Kaupan ehdot voivat koostua esimerkiksi kauppakirjaan kirjatuista ehdoista, siihen liitetyistä yleisistä ehdoista tai siitä, mitä osapuolet ovat erikseen sopineet esimerkiksi sähköpostiviesteissä netin välityksellä.

Ostaja ja myyjä eivät aina pääse yhteisymmärrykseen siitä, miten riita tulisi ratkaista. Me ratkaisemme myös autokauppoihin liittyviä riitoja. Katso täältä, miksi riita kannattaa ratkaista meillä ja miten menettely aloitetaan.

Oikeudenkäyntikulut osapuolten riskinä

Riita-asian ratkaisu käräjäoikeudessa voi osoittautua kannattamattomaksi, varsinkin, jos riidan arvo on vähäinen. Korkeimman oikeuden presidentti Timo Esko on ilmaissut huolensa erityisesti köyhien ihmisten oikeusturvasta Ylen haastattelussa 20.11.2015. ”Jos riidan arvo on alle 20.000 euroa, kannattaa miettiä monta kertaa, kannattaako sen kanssa lähteä käräjöimään”.

Riita-asiassa hävinneen osapuolen kustannukset voivat nousta useisiin tuhansiin euroihin omien ja vastapuolen asianajokulujen takia.

Pekka Salo kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa 16.1.2016, ettei rahallisesti pieniä riitoja uskalleta viedä käräjille vastapuolen oikeudenkäyntikulujen pelossa. Ratkaisuksi hän ehdottaa pienille riita-asioille perustettavaa tuomioistuinta.

Riidat, joissa sovinto on sallittu, voidaan ratkaista välimiesmenettelyn avulla.

Pieni riita-asia voidaan ratkaista yhden välimiehen välimiesmenettelyssä kustannustehokkaasti, jos menettely on järjestetty järkevästi. Välimiesmenettelyssä osapuolet voivat sopia, että vastapuolen kuluja ei tuomita hävinneen osapuolen maksettavaksi. Tällöin vastapuolen asianajokuluista ei tarvitse huolehtia menettelyn aloittamista harkittaessa. Ratkaisemalla pienemmät riita-asiat välimiesmenettelyssä voidaan samalla vapauttaa oikeuslaitoksen resursseja laajempiin riita- ja rikosjuttuihin.

Lähteet

Timo Esko, Yle 20.11.2015, linkki uutiseen
Pekka Salo, HS 16.1.2016, linkki kirjoitukseen